Taide, Tuulenpesä, Tampere ja turismi.
Tässä olen taas, ihmettelemässä maailman menoa. Uutiset ovat ankeita, korona vyöryy vastuttamattomasti maailmalla, uusia veroja kehitellään, oppositio rutisee kaikesta, tietomurtoja, terrori iskuja ja Ameriikan vaalit, jotain vaihtelua sekin, vaikka kyllästyttää tämäki jo ennen ratkeamistaan. Eli ei vieläkään mitään uutta maailmalta.
No onhan sitä kaikkea kivaakin tapahtunut, tuntuu vaan että ne jutut pitää kaivaa itse, tuolta syvemmältä megainformaatio tulvasta. Innostus ja mielenkiinto pitää joskus väkisin kaivaa esiin näinä aikoina, omat pienet rutiinit kulkevat meillä huomaamatta mukana, mutta joskus niiden ravisteleminen antaa mahdollisuuden uuden kokemiseen ja oppimiseen. Maailma menee eteenpäin, minusta huolimatta sanoi joku, vastaan jäpittäminen kuluttaa itseltä turhaa energiaa, joten suosittelen, sopivasti sivumyötäisellä matkaten uusiin kokemuksiin.
Edellinen juttu jäi tuonne kevääseen, josta lupasin jatkaa kevättä ja kesää eteenpäin jonkinmoisilla kuulumisilla. Keväällä ja kohti kesää siirryttäessä jäi kuvien tekeminen vähemmälle huomiolle, valon lisääntyminen ja kevät puuhat veivät mukanaan ulkoilmaan. Toki sadepäivinä tuli syvennyttyä aiheeseen, joten uusia kuvia voi taas esitellä.
Viime kevät antoi viileähkönä jaksona hieman odottaa itseään. Kortelan Tuulenpesässä purettiin talkoo hengessä vanha tarpeeton käyttökelvoton leikkimökki. Sen paikalle pystytettiin uusi kevythirsinen vierasmaja. Meille suotiin kunnia olla majan ensimmäiset yöpyjät. Lämpimän päivän jälkeen sattui tulemaan aika viileä keväinen yö, ihmettelimme majan vetoisuutta viileyttä jo aamuyöllä, auringon noustessa me viluiset siirryimme rantaan lämmittelemään. Muiden yhä nukkuessa päätin vielä mennä hetkeksi torkkumaan, makuupussissa pötkötellessäni ihmettelin yhä sitä vetoa majassa, tiesin että se oli hyvin koottu eikä pitäisi olla mitään rakoja tai muuta vedon aiheuttajaa. Avasin silmäni katselin hajamielisesti mökin kattoa käänten katsettani harjaa pitkin kohti päätyseinää, no prkl! Siinähän se, kylmyyden kehittäjä, raitisilma venttiili oli kokonaan auki vastapäinen venttiili alhaalla samaten, hyvin toimi tuuletus se tuli todistettua heti ensimmäisenä yönä. Et semmossi!
Viileän yön ikkuna näkymä, uuden majan verhot.
Tuulenpesä olikin kevät kesällä lähes päivittäisessä käytössä. Iltapalalla, saunomassa tai ihan vaan termoskahvit käytiin nauttimassa, useimmiten auringon laskuun siinä meni.
Kotimatkalta vielä viimeinen kajastus.
Olen aina pitänyt kuvasarjojen tekemisestä, taiteilijaminäni äiti ja opettaja Elina Salo neuvoi myös näyttelyn kokoamista ja ripustamista ja käytännössä näytti miten kuvapari tai sarja toimii näyttelyissä ja on edustavampi, sekä koko ripustuksen kannalta parempi, mutta kaikkiin teoksiin ei ole paria tai koko sarjaa. Näitä yksittäisiä on syntynyt joitakin matkan varrella. Tässä muutama tämän kevään kuva.
Pitkän talven jälkeen kesän koittaessa alkoi meilläkin jälleen matkakuume vaivata. Pitäähän sitä hieman rentoutumaan ja tuulettumaan piti päästä. Vuosittainen Art/Road-Trip matka oli tehtävä, ensimmäinen kohde oli tuttu Tampere. Siellä kiertelimme ne Koskikeskuksen, Puuvillan/Tampellan alueet. Hienoa että nämä tehdas alueet on säilytetty ja ovat saaneet uuden elämän, myös Tampere on saanut niistä omaperäisen identiteetin, tehdaskaupungin historiallista imagoa tukemaan, se on paljon se. Tästä tuli mieleen joskus 70 luvun alussa Raumalla, Nätsi ”Rosvall esitti kaupungille Rauman Nahkatehtaan rakennuksen säilyttämistä kulttuurin käyttöön, esitys ei saanut kannatusta rakennus purettiin ja sen myötä erittäin hieno suuri puurakennus jossa toimi mm: tehtaan konttori. Takaisin kiertämään, Tampereen puistot ja kahvilat, Laukontori ja Torni oli myös kohteena, hyvään ruokaan ja nautiskeluun oli myös aikaa, kun ei ollut mitään tiukkaa suunnitelmaa. Taidemuseossa kävimme katsomassa Joseph Alasen Kalevala aiheisen näyttelyn, teokset olivat pääasiassa Jugend tyylisiä, hieno kokemus tämäkin. Ilkka Väätti oli oli myös laajasti esillä ”Hommage” näyttelyllä, geometrisiä teoksia voimakkain perusvärein toteutettuina. Puulevyille maalatut teokset olivat kuin abstraktisia reliefejä taiteen maailmankaikkeudesta, jännä kokemus oli.
Kahvia kaivattiin jo tässä vaiheessa, mutta kahvilaa ei ollut? Taidemuseon virkailija opasti meidät lähes nurkan takana olevaan Amuriin ja kehui korttelin kahvilaa meille. Mikäs siinä
Amurin kahvilan tunnelmaa.
Toisena päivänä saimme seuraa Raumalta. Noin viikkoa ennen matkaa istuimme puolitutun pariskunnan seuraan terassi pöytään Raumalla, siinä torin kupeessa. Kuulumisia ja mukavia jutellessamme tuli puheeksi matkustaminen ja reissu suunnitelmat näinä ”ankeina” aikoina. Todettiin että niinkin kauas kuin Tampereelle olis matka tiedossa ja hotellikin jo varattuna, selvisi että heillä oli myös sama hotelli, saapuminen vain vuorokautta myöhemmin. Siltä istumalta sovittiin että illallinen nautitaan sitten yhdessä, päivän ohjelma selviää sitten spontaanisti siellä. Treffit oli siinä hotellin aulassa iltapäivällä ja siitä suoraan tutustumaan kaupunkiin. Joten toinen päivä meni lupsakkaasti kierrellen ja nauttien kauniista kesästä.
Päivän kruunasi upea illallinen Tampella ravintolassa, todella hyvä ruoka ja juhlallinen tunnelma mukavassa seurassa, hyvät muistot jäi, on hienoa tutustua vielä uusiin samanhenkisiin tuttavuuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti