Sivut

20.1.2021

Ärväskivi, Pooki ja Yökiitäjän uudet lakerimaiharit.

 Näin vuoden 2021 aluksi esittelen ensimmäisen piirrokseni tältä vuodelta, olisko tämä surrealistis naivistinen? ”Perhosen uudet lakerinahkaiset maiharit.” Eletään uutta iloista 20 lukua niinkuin sata vuotta sitten, näin todellakin toivon kaikille käyvän. Piirtelen nyt  parhaillaan tälle perhoselle kaveria, luonnostelu,ideointi vaihe on valmis, varsinainen toteutus on meneillään. Saas nähdä mitä syntyy näkyväksi.


”Yökiitäjän uudet lakerimaiharit.”

        Kesän retkiä olemme tehneet useimmiten siten, että on valikoitu pari kolme kohdetta, joihin tutustutaan matkan aikana. Tämän mukaan tehdään reitti, yöpymis ja muut suunnitelmat. Rennolla asenteella mennään, katsomme mitä vaikutelmia joku paikka antaa. Mielenkiinto ja tietenkin sen hetkinen tunne ohjaa päätöksiä, jos tuntuu siltä että täällä viihtyy pidempään, niin siellä ollaan tai sitten vaan jatketaan eteenpäin, niin ihan sama. Ei kiireellä ollaan lomalla, yöpymiset olemme suunnitelleet suht pienillä välimatkoilla.


    Merellä, saaristossa, rannoilla saa helposti myös sen tunteen ettei maailman meno paina, ollaan vapaalla ja nautitaan. Meidän viime kesän parhaita hetkiä vietettiin ulkosaaristossa Pyhämaan reunoilla. Saimme Jattalta ja Veijolta kutsun mökkeilemään, saunomaan ja nauttimaan saariston kesästä. Siellä fiilisteltiin hyvällä ruualla, parannettiin maailmaa, muisteltiin menneitä, saunottiin tunnelmallisen tunnelmallisessa hirsi saunassa ja vähän uitiinkin.

   Tällaisissa päivissä ei ole kuin yksi paha vika, ne kuluvat niin uskomattoman nopeasti! Aamukahvilla saimme sitten kuulla, että edessä onkin retkipäivä, oltiin menossa termoskaffeille ulkoluodoille. Sehän sopi meille mainiosti. Retken ensimmäisenä kohteena oli Lyökin pooki, tuttu upea paikka ulkosaariston ystäville. Hieno karu saari, jossa historian havinaa, hienoa että tämä on kunnostettu ja entisöity jälkipolvien koettavaksi. Kiitos ja kumarrus asian osaisille.



Siellä se, nyt on rantauduttu.


 Kauniin kesäpäivän lumoissa.


Sit mennä kaffel.


Pooki ja kukkassi.


Saaren kiertoa.


Sileillä rantakalliolla.


Tänne juurtunut.


Pidäst nyt kuvaustauko, nyt jatketaan kierrosta.


Lähdettiin tuohon suuntaan, oikealla on Ärväskivi.


Pooki jäi taakase.


Ärväskiven pohjoisrannan kalliota ja yksi puu.


Sama saari lännen puolelta.


Viimeinen linjataulu.


Tuolta löytyy sitten Ruotsi.


       Eipä taida termoskahvit paremmilta maistua missään muualla. Saari tietenkin kierrettiin vielä ympäri, tutkittiin kasveja, ihailtiin sileitä kallioita ja tuijoteltiin horisonttiin. Vielä ajeltiin uloimmat karit ympäri, kierrellen ja kaarrellen. Saimme nauttia aimo annoksen parasta rannikko luontoa.

Ärväskivi.

 


Kivivallia.

 
Lyökin Pooki. Ärväskiveltä nähtynä.


Saaren keskustan niittyä.


     Pookin vieressä on muuten Ärväskivi niminen saari, sen luonto ja tunnelma on jäänyt minulle erityisesti mieleen. Rantakalliot, muutama puu ja katajia. Keskellä jotain varpuniittyä ja paljon kiviä. Saareen on varmaan jääkausi tuonut upeat kivivallit. Pohjoisranta on pesimispaikka monille merilinnuille. Täällä voi mielessään nähdä entisaikojen kalastajia ja hylkeenpyytäjiä lepo tauolla, tai tuulelta suojassa. Erikoinen ja kiehtova tunnelma.

   Onneksi on näitä kohteita ja tällaisia ystäviä, hienoja hetkiä ja kokemuksia upeassa saaristossamme. Näitä on hieno tunnelmoida näin tammikuun pakkasilla, - 25˚ näyttää mittari tätä kirjoitellessa.





         Viime vuonna tein tämän sorttisen parin iloistuttamaan väreillään.



"Juuri sillä hetkellä."



"Päivä ja yö."


 

    Kesää ja lämpöä muistellessa voisi viedä ajatukset aikaan ennen viruksia, jolloin oli vielä Raumallakin markkinoita, mm kesä, silakka ja pitsiviikko, oheis tapahtumineen. Festivoa, bluesia ja filmifestivaalia unohtamatta. Oli myös pieniä trubaduuri ja bändi keikkoja ympäri kaupunkia, ne kuuluvat kesään. Elävä musiikki, ystävät ja tuttavat, jätetään ne koti grillit ja ruohonleikkurit muutamaksi päiväksi jäähtymään ja osallistutaan. 



Savilan tunnelmaa.


Brummi järjesti pihakonsertteja.
Seuraavana päivänä.


Ismo Alanko, Vanhan Rauman sisäpihan bileissä jokunen vuosi sitten.


Voihan markkinat.


Punaiset teltat sillalla.


Makkara paikka.

 Onhan tässä jo kärvisteltykin, näin olemme toivottavasti oppineet arvostamaan ystävyyttä ja vapaata yhdessä oloa. Toivottavasti jo ensi kesänä voimme nauttia näistä pienistä ja isommistakin tapahtumista, kun niitä meitä varten järjestetään. Nähdään suvella sitten.


   Näitä neliön muotoisia maalauksia on myös esittelemättä jonkin verran, tässä kolme tällä kertaa.


"Lumipyry."

"Mahdollisuudet vähenevät."


Rautainen kuva.

  Mukavaksi lopuksi (mielestäni) kirjoituksen teemaan sopivat teokset, ”Appelsiinimehua Kreetalla”, on tunnelma kuva ja muistijälki pienestä lämpimästä hetkestä, nautitaan niistä. ”Karuselli”, vie meidät kesän iloisiin hetkiin ja tapahtumiin. Mutta ennen sitä talvi terveenä, ja energisenä sitten kesään.



"Appelsiinimehua Kreetalla."


"Karuselli:"


       Palaillaan ennen sitä. Matso.