Taikayön tietä ja taidetta.

Tiedoksi, minulla on ollut helmikuusta lähtien Instagramissa "Galleria” nimeltään ”iWas? Gallery." Siellä se on vieläkin toiminnassa. Käy tutustumassa ihan huviksesi, tunnuksella iwasgallery.

                                                                       

Suttila, Tarttila,Voipaala,Hunninko ja taidetta.

   Siinä muutamia paikannimiä joita kohdattiin kesän toisella matkallamme. Matkan reitti muuttui hieman totutusta, kun Huittisissa päätimme kääntyä Urjalan Taikayön tielle, mukavasti matkasimmekin hienojen maalaismaisemien halki Punkalaitumen kautta Urjalaan.

Suttilan VPK on Suomen vanhin kyläpalokunta, perustettu 1889.

Taikayön tien maalaismaisemaa. 

 

   Matkan varrella oli sellaisiakin paikkoja kuin Kiimankulma ja Hunninko, näihin emme nyt tutustuneet sillä leppoisankin matkaajan aika on rajallinen. Varsinainen kohteemme oli Visavuori Valkeakoskella. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljee/taitelijakoti on 1893-1912 valmistunut upea kohde Vanajaveden rannalla Tarttilassa.

Visavuori.

Näkymä Wikströmin ateljeeseen.

Salissa kestitettiin vieraat ja juhlittiin.

Talvipuutarha.

     Visavuoressa on esillä Wikströmin tuotantoa ja sen aikaista asumista, elämänmuotoa, esineistöä ja tuon ajan taidemaailman tunnelmaa. Hieno museokohde. Alueella on myös Wikströmin tyttären pojan Kari Suomalaisen tuotantoa ja elämän vaiheita esittelevä Karin paviljonki. Minun ikisuosikkini, kohde oli nyt niin täynnä vierailijoita että emme lähteneet tungokseen mukaan, vaan teimme pikaisen ylimalkaisen kierroksen. Tätä kohdetta suosittelen, erityisesti Karin lupsakkaan satiristiset piirrokset kiinnostavat tietenkin, mutta myös hänen varhaisempi tuotanto on tutustumisen arvoinen. Teokset osoittavat meille kuinka monipuolisesta ja taitavasta taiteilijasta on Kari Suomalaisessa kyse. Tuotanto ehkä yllättää monet.

Tuttu hahmo.

Kiinnostuneita vieraita riitti Karin paviljongissa.

Voipaala.

      Toisena kohteenamme meillä oli Ceramega 2020 näyttely Voipaalan taidekeskuksessa Sääksmäellä. Täällä oli upea miljöö ja näyttely, 96 keramiikka taiteilijan teoksista rakennettu kokonaisuus, monissa rakennuksissa ja hienossa pihapiirissä. Tässä kohteessa olisimme viihtyneet pidempäänkin, vaikka koko päivän.

   Mutta päivä kääntyi jo iltaan matkaajat siirtyivät lepäämään. Aamulla jälleen kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia.

   Tein joskus talvella ihan vaan mieltä piristämään teoksen nimeltään ”Unien valmistaminen”. Tämä on suoraan sieltä Kubismin aikakaudelta, halusin tehdä meilikuvani ja muistijälkeni kanssa töitä, sekä kokeilla mikä olisi lopputulos. Värimaailma vaati myös keskittymistä, taitetut lämpimät sävyt piti nykytermein todettuna naulata palettiin.

    Teos olisi jäänyt aika orvoksi yksinään, siksi nyt syksyllä tein sille parin, samoilla tavoitteilla keskittyen vain alkuperäiseen ideaan ja väreihin. Näin valmistui ”Jonkin tyyppinen herättäjä”.

"Unien valmistaminen."

"Jonkin tyyppinen herättäjä."

 

   Suomen kuvataiteen päivää vietettiin perinteisesti heinäkuussa. Rauman Taidegraafikot järjestivät aiheeseen liittyen ”Taidekävely” tapahtuman, jossa oli 11 taiteilijan teoksia, noin 50 kpl liiketilojen ikkunoissa ympäri kaupunkia. Olin tässä mukana näillä neljällä teoksella.

"Andalucialainen yö."

"Ilta metropolissa."

"Pienien tarinoiden yö."

"Luomisen pikkutunneilla."

    Pienet on kuviot, sanoo ehkä joku, mutta tämä oli ajankohtaan sopiva tapahtuma. Näyttelyn pitäminen sisätiloissa olisi koronan johdosta ollut hieman arveluttavaa ja hankalaakin.

"Me, minä ja hän."

Tämä meidän yhteismuotokuva valmistui alkusyksyn pimeinä ja kosteina päivinä

.

                                                                      "Kuukunan kansa, säilöö salaman talveksi."

     Tämä kuva taas alkoi kehittymään piirtämisestä, jotain piti tehdä uutta aihetta mietiskellessä. Piirtelin erilaisia hahmoja ja naamoja ajatuksissani, yhdestä tuli hieman erilainen, oudonkin oloinen, tein sille kaverin, toisenkin ja pariskuntia myös, sitten hahmoittelin niistä kokonaisuutta, loin maiseman jossa nämä hahmot olivat toimissaan. Näin syntyi teos ”Kuukunan kansa, säilöö salaman talveksi” Kuvaelma ahkeran kansan arjesta ja juhlasta siellä jossakin.

"Heijastus."

   Tämän valmistumiseen vaikutti eniten toiveeni maalaamisesta, halu saada maalauksellista jälkeä isolla pensselillä. Aluksi kokeilemalla erilaisia siveltimen käsittelytapoja,  syntyviä muotoja tumman harmaalla kuultavalla värillä, jotta jälki näkyisi korostuneena. Tämän tekeminen pysäytti, mitä syntyi? Näin siinä puita, saaren usvassa, vielä kun se heijastuisi tyyneen veteen, eikä muuta. Tämän sain toteutetuksi näkymästä kesken pensselillä sutimisen.

Juhannus iltaa Tuulenpesässä.

Kesä ja kukkaset, näkymä mökin ikkunasta.

Terassi tunnelmaa.

Useimmiten illat venyy näihin tunnelmiin.

         Meidän kesään kuuluu toki muutakin kuin tuo reissaaminen ja taidejutut. Kortelan Tuulenpesässä juhlittiin perinteisesti sekä Juhannus että Venetsialais juhlat ja vietettiin ne parhaimmat lämpimät kesäpäivät, useimmiten sinne auringon laskuun asti. Välillä vain kahden hiljaisuudesta nauttien, välillä taas mukavasta seurasta, varttuneiden,aikuisten, nuorten ja lapsien seurassa. Siinä saa virtaa sekä virikkeitä ja pysyy ajassa mukana.

Lyhdyt koristavat rantaa, on Venetsialais yö.

 Kesän tapahtumista ja retkistä löytyisi vielä jotain jutun juurta, ulkosaariston karun kauniita maisemista, U:gin perinteisiin munkkikahvi retkiin, Hiun/Pyhämaan rengasmatka, Egyptinkorpi, Penninperä, autiotalo ja patikointia. Ehkä näistä sitten ensi kerralla.

 

"Toiset ovat vain lähempänä.”

"Korostutetusti esillä."

     Nyt päivien lyhentyessä vääjäämättömästi harmauden vallatessa maiseman, ryhdyin uutta sarjaa tekemään. Värien käyttö ja maalaaminen taas mielessäni, hahmoittelin kaikenlaisia söherryksiä, jotkut ovat/olivat liian tavanomaisia, jotkut taas näyttivät siltä  että ne on jo joku tehnyt. Näitä varmaan muutkin pohtivat luomisvaiheessa, hetkessä jolloin on pakottava tarve tehdä, toteuttaa, luoda jotain, mielummin ihan uutta. Pitää päättää mihin luonnokseen, ideaan, mielikuvaan tarttuu. Mikä on niistä se mihin on tartuttava nyt? Yleensä kaikki lähtee kuitenkin siitä tekemisestä, aloittamisesta mikä lähtee eteenpäin luontevasti innostaen jatkamaan keskeytyksittä, kunnes olet umpikujassa eikä ole pääsyä eteenpäin. Ideasi on jätettävä siihen, pettyneenä ajatukseen että oli syntymässä jotain uutta ja hienoa. 

   Kaiken tällaisen keskellä käänsin sivua, jatkoin puhtaalla paperilla, perinteinen halpa luonnosvihko edessäni, siinä oli se sininen ruudukko. Piirtelin ruutuihin, kolmiota, neliöitä ja ympyröitä, päällekkäin ja rinnakkain, täyttelin paperia. Vieläkin mietin niitä värejä ja maalaamista, ei ollut helppoa. Siinä täytettyjä ruutuja tuijotellessani, sain ajatuksen kokeilla näitä perus juttuja värien ja maalaamisen kautta. Kuusi teosta on sarjasta valmiina, syksy ja alkutalvi näyttää sitten syntyykö lisää, vai tuleeko jotakin muuta.

   Taas tämä meni liian pitkäksi löpinäksi, pitää lopettaa.

Valoisaa pimeää vuodenaikaa kaikille.  matso

 

    

 Taide, Tuulenpesä, Tampere ja turismi.

       Tässä olen taas, ihmettelemässä maailman menoa. Uutiset ovat ankeita, korona vyöryy vastuttamattomasti maailmalla, uusia veroja kehitellään, oppositio rutisee kaikesta, tietomurtoja, terrori iskuja ja  Ameriikan vaalit, jotain vaihtelua sekin, vaikka kyllästyttää tämäki jo ennen ratkeamistaan. Eli ei vieläkään mitään uutta maailmalta.

   No onhan sitä kaikkea kivaakin tapahtunut, tuntuu vaan että ne jutut pitää kaivaa itse, tuolta syvemmältä megainformaatio tulvasta. Innostus ja mielenkiinto pitää joskus väkisin kaivaa esiin näinä aikoina, omat pienet rutiinit kulkevat meillä huomaamatta mukana, mutta joskus niiden ravisteleminen antaa mahdollisuuden uuden kokemiseen ja oppimiseen. Maailma menee eteenpäin, minusta huolimatta sanoi joku, vastaan jäpittäminen kuluttaa itseltä turhaa energiaa, joten suosittelen, sopivasti sivumyötäisellä matkaten uusiin kokemuksiin.

   Edellinen juttu jäi tuonne kevääseen, josta lupasin jatkaa kevättä ja kesää eteenpäin jonkinmoisilla kuulumisilla. Keväällä ja kohti kesää siirryttäessä jäi kuvien tekeminen vähemmälle huomiolle, valon lisääntyminen ja kevät puuhat veivät mukanaan ulkoilmaan. Toki sadepäivinä tuli syvennyttyä aiheeseen, joten uusia kuvia voi taas esitellä.

"Mutta kuitenkin eri tasoilla".

”Kuvittelin kuvan”.

Näitä katsellessa poikani totesi että jos olisi sellainen genre kuin ”Post-Modernistinen 50-luvun Psykedelia” niin hän sijoittaisi nämä siihen, jos johonkin olisi pakko lokeroida. Tämä on kahdeksan työn sarja.

   Viime kevät antoi viileähkönä jaksona hieman odottaa itseään. Kortelan Tuulenpesässä purettiin talkoo hengessä vanha tarpeeton käyttökelvoton leikkimökki. Sen paikalle pystytettiin uusi kevythirsinen vierasmaja. Meille suotiin kunnia olla majan ensimmäiset yöpyjät. Lämpimän päivän jälkeen sattui tulemaan aika viileä keväinen yö, ihmettelimme majan vetoisuutta viileyttä jo aamuyöllä, auringon noustessa me viluiset siirryimme rantaan lämmittelemään. Muiden yhä nukkuessa päätin vielä mennä hetkeksi torkkumaan, makuupussissa pötkötellessäni ihmettelin yhä sitä vetoa majassa, tiesin että se oli hyvin koottu eikä pitäisi olla mitään rakoja tai muuta vedon aiheuttajaa. Avasin silmäni katselin hajamielisesti  mökin kattoa käänten katsettani harjaa pitkin kohti päätyseinää, no prkl! Siinähän se, kylmyyden kehittäjä, raitisilma venttiili oli kokonaan auki vastapäinen venttiili alhaalla samaten, hyvin toimi tuuletus se tuli todistettua heti ensimmäisenä yönä. Et semmossi! 

                                  

                                   Viileän yön ikkuna näkymä, uuden majan verhot.

   Tuulenpesä olikin kevät kesällä lähes päivittäisessä käytössä. Iltapalalla, saunomassa tai ihan vaan termoskahvit käytiin nauttimassa, useimmiten auringon laskuun siinä meni.

                                                                          

                                                                         

Laiturilla, yksi parhaita aamuja.

Saman parhaan päivän ilta.

Ilta päättyy yöhön ja "sintit" hyppii.

Kotimatkalta vielä viimeinen kajastus.

      Kevään tunnelmia ihastelin toki kaupungillakin, tässä jokunen kuva Rauman keväästä.

                                                                           

Kevät ja Sepäntalo.

Portti keväällä.

Tuoli tuotu seinustalle se on kevään merkki.

Kevään valoa Koulukadulla.

Kesälaukku ja kukat.

       Haluan vielä esitellä tästä viime kerralla esittämästäni sarjasta muutaman teoksen kun niitä kerran on.

                                                                           

       

                                                                  Viiniä pehmeässä.

                                      

 

                                                              Valmiina harmaaseen.

                                       

 

                                                                    Pehmeä musta.    

                                          

                                                                         Lämpöinen tunne.

                                         

                                                                           Alhaalta se tuli.

   

                                               

                                                 

                                                                           Nyt on lämmin.

    Olen aina pitänyt kuvasarjojen tekemisestä, taiteilijaminäni äiti ja opettaja Elina Salo neuvoi myös näyttelyn kokoamista ja ripustamista ja käytännössä näytti miten kuvapari tai sarja toimii näyttelyissä ja on edustavampi, sekä koko ripustuksen kannalta parempi, mutta kaikkiin teoksiin ei ole paria tai koko sarjaa. Näitä yksittäisiä on syntynyt joitakin matkan varrella. Tässä muutama tämän kevään kuva.    

 

                                                                            

 

"Make love, not lie!".

"Ajatusten vaihtoa".

"Tee".

"Modi`s nude and Man`s The Gift".

"The Sofa Queen".

     Pitkän talven jälkeen kesän koittaessa alkoi meilläkin jälleen matkakuume vaivata. Pitäähän sitä hieman rentoutumaan ja tuulettumaan piti päästä. Vuosittainen Art/Road-Trip matka oli tehtävä, ensimmäinen kohde oli tuttu Tampere. Siellä kiertelimme ne Koskikeskuksen, Puuvillan/Tampellan alueet. Hienoa että nämä tehdas alueet on säilytetty ja ovat saaneet uuden elämän, myös Tampere on saanut niistä omaperäisen identiteetin, tehdaskaupungin historiallista imagoa tukemaan, se on paljon se. Tästä tuli mieleen joskus 70 luvun alussa Raumalla, Nätsi ”Rosvall esitti kaupungille Rauman Nahkatehtaan rakennuksen säilyttämistä kulttuurin käyttöön, esitys ei saanut kannatusta rakennus purettiin ja sen myötä erittäin hieno suuri puurakennus jossa toimi mm: tehtaan konttori. Takaisin kiertämään, Tampereen puistot ja kahvilat, Laukontori ja Torni oli myös kohteena, hyvään ruokaan ja nautiskeluun oli myös aikaa, kun ei ollut mitään tiukkaa suunnitelmaa. Taidemuseossa kävimme katsomassa Joseph Alasen Kalevala aiheisen näyttelyn, teokset olivat pääasiassa Jugend tyylisiä, hieno kokemus tämäkin. Ilkka Väätti oli oli myös laajasti esillä ”Hommage” näyttelyllä, geometrisiä teoksia voimakkain perusvärein toteutettuina. Puulevyille maalatut teokset olivat kuin abstraktisia reliefejä taiteen maailmankaikkeudesta, jännä kokemus oli.

 

                                                                       

Torni. Hotellin sängystä kuvattuna.

Tampereen iltaa.

Plevnassa ruokailtiin.

Satakunnankadun yllä oli Kaarina Kaikkosen teos, "Varjo".

Tampereen Taidemuseossa, Joseph Alasen Kalevala teoksia, tässä  

"Neiet nietten nenissä".

Ilkka Väätin "Hommage" näyttelystä.

    Kahvia kaivattiin jo tässä vaiheessa, mutta kahvilaa ei ollut? Taidemuseon virkailija opasti meidät lähes nurkan takana olevaan Amuriin ja kehui korttelin kahvilaa meille. Mikäs siinä

lähdettiin kahville. Hyvät kahvit ja erinomaiset viinerit olivatkin nautittuna upeassa tunnelmallisessa miljöössä. Työläismuseo kortteliin tutustuimme myös. Hieno kohde on tämäkin, pistää miettimään miten paljon maailma on muuttunut reilussa viidessäkymmenessä vuodessa.

                                                                            

        

                                                     Amurin kahvilan tunnelmaa.

                                                                           

Pyykit kuivuvat raikkaiksi pihalla.

Yhdestä keittiöstä.

    Toisena päivänä saimme seuraa Raumalta. Noin viikkoa ennen matkaa istuimme puolitutun pariskunnan seuraan terassi pöytään Raumalla, siinä torin kupeessa. Kuulumisia ja mukavia jutellessamme tuli puheeksi  matkustaminen ja reissu suunnitelmat näinä ”ankeina” aikoina.  Todettiin että niinkin kauas kuin Tampereelle olis matka tiedossa ja hotellikin jo varattuna, selvisi että heillä oli myös sama hotelli, saapuminen vain vuorokautta myöhemmin. Siltä istumalta sovittiin että illallinen nautitaan sitten yhdessä, päivän ohjelma selviää sitten spontaanisti siellä. Treffit oli siinä hotellin aulassa iltapäivällä ja siitä suoraan tutustumaan kaupunkiin. Joten toinen päivä meni lupsakkaasti kierrellen ja nauttien kauniista kesästä. 

   Päivän kruunasi upea illallinen Tampella ravintolassa, todella hyvä ruoka ja juhlallinen tunnelma mukavassa seurassa, hyvät muistot jäi, on hienoa tutustua vielä uusiin samanhenkisiin tuttavuuksiin. 

                                                                            

Finlaysonin piipun juurella.

Tampella, vasemmalla Konsulinsaari.

   Tässä tätä kevättä ja kesää sitten oli, pientä piristystä ja toimintaa, varovaisesti muistaen tartunnan  välttäminen ja toisista välittäminen. Iloa syksyyn kyllä tämä tästä.

Vielä pari iloista maalausta, isommasta sarjasta.

"Oranssit kohtaavat".

"Rintakoru".

   Alkava pimeä vuodenaika haltuun.    Kesähöpinöitä sitten vielä lisää seuraavassa: matso.

                                                                            

Hyvää loppusyksyä.