Taikayön tietä ja taidetta.

Tiedoksi, minulla on ollut helmikuusta lähtien Instagramissa "Galleria” nimeltään ”iWas? Gallery." Siellä se on vieläkin toiminnassa. Käy tutustumassa ihan huviksesi, tunnuksella iwasgallery.

                                                                       

Suttila, Tarttila,Voipaala,Hunninko ja taidetta.

   Siinä muutamia paikannimiä joita kohdattiin kesän toisella matkallamme. Matkan reitti muuttui hieman totutusta, kun Huittisissa päätimme kääntyä Urjalan Taikayön tielle, mukavasti matkasimmekin hienojen maalaismaisemien halki Punkalaitumen kautta Urjalaan.

Suttilan VPK on Suomen vanhin kyläpalokunta, perustettu 1889.

Taikayön tien maalaismaisemaa. 

 

   Matkan varrella oli sellaisiakin paikkoja kuin Kiimankulma ja Hunninko, näihin emme nyt tutustuneet sillä leppoisankin matkaajan aika on rajallinen. Varsinainen kohteemme oli Visavuori Valkeakoskella. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljee/taitelijakoti on 1893-1912 valmistunut upea kohde Vanajaveden rannalla Tarttilassa.

Visavuori.

Näkymä Wikströmin ateljeeseen.

Salissa kestitettiin vieraat ja juhlittiin.

Talvipuutarha.

     Visavuoressa on esillä Wikströmin tuotantoa ja sen aikaista asumista, elämänmuotoa, esineistöä ja tuon ajan taidemaailman tunnelmaa. Hieno museokohde. Alueella on myös Wikströmin tyttären pojan Kari Suomalaisen tuotantoa ja elämän vaiheita esittelevä Karin paviljonki. Minun ikisuosikkini, kohde oli nyt niin täynnä vierailijoita että emme lähteneet tungokseen mukaan, vaan teimme pikaisen ylimalkaisen kierroksen. Tätä kohdetta suosittelen, erityisesti Karin lupsakkaan satiristiset piirrokset kiinnostavat tietenkin, mutta myös hänen varhaisempi tuotanto on tutustumisen arvoinen. Teokset osoittavat meille kuinka monipuolisesta ja taitavasta taiteilijasta on Kari Suomalaisessa kyse. Tuotanto ehkä yllättää monet.

Tuttu hahmo.

Kiinnostuneita vieraita riitti Karin paviljongissa.

Voipaala.

      Toisena kohteenamme meillä oli Ceramega 2020 näyttely Voipaalan taidekeskuksessa Sääksmäellä. Täällä oli upea miljöö ja näyttely, 96 keramiikka taiteilijan teoksista rakennettu kokonaisuus, monissa rakennuksissa ja hienossa pihapiirissä. Tässä kohteessa olisimme viihtyneet pidempäänkin, vaikka koko päivän.

   Mutta päivä kääntyi jo iltaan matkaajat siirtyivät lepäämään. Aamulla jälleen kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia.

   Tein joskus talvella ihan vaan mieltä piristämään teoksen nimeltään ”Unien valmistaminen”. Tämä on suoraan sieltä Kubismin aikakaudelta, halusin tehdä meilikuvani ja muistijälkeni kanssa töitä, sekä kokeilla mikä olisi lopputulos. Värimaailma vaati myös keskittymistä, taitetut lämpimät sävyt piti nykytermein todettuna naulata palettiin.

    Teos olisi jäänyt aika orvoksi yksinään, siksi nyt syksyllä tein sille parin, samoilla tavoitteilla keskittyen vain alkuperäiseen ideaan ja väreihin. Näin valmistui ”Jonkin tyyppinen herättäjä”.

"Unien valmistaminen."

"Jonkin tyyppinen herättäjä."

 

   Suomen kuvataiteen päivää vietettiin perinteisesti heinäkuussa. Rauman Taidegraafikot järjestivät aiheeseen liittyen ”Taidekävely” tapahtuman, jossa oli 11 taiteilijan teoksia, noin 50 kpl liiketilojen ikkunoissa ympäri kaupunkia. Olin tässä mukana näillä neljällä teoksella.

"Andalucialainen yö."

"Ilta metropolissa."

"Pienien tarinoiden yö."

"Luomisen pikkutunneilla."

    Pienet on kuviot, sanoo ehkä joku, mutta tämä oli ajankohtaan sopiva tapahtuma. Näyttelyn pitäminen sisätiloissa olisi koronan johdosta ollut hieman arveluttavaa ja hankalaakin.

"Me, minä ja hän."

Tämä meidän yhteismuotokuva valmistui alkusyksyn pimeinä ja kosteina päivinä

.

                                                                      "Kuukunan kansa, säilöö salaman talveksi."

     Tämä kuva taas alkoi kehittymään piirtämisestä, jotain piti tehdä uutta aihetta mietiskellessä. Piirtelin erilaisia hahmoja ja naamoja ajatuksissani, yhdestä tuli hieman erilainen, oudonkin oloinen, tein sille kaverin, toisenkin ja pariskuntia myös, sitten hahmoittelin niistä kokonaisuutta, loin maiseman jossa nämä hahmot olivat toimissaan. Näin syntyi teos ”Kuukunan kansa, säilöö salaman talveksi” Kuvaelma ahkeran kansan arjesta ja juhlasta siellä jossakin.

"Heijastus."

   Tämän valmistumiseen vaikutti eniten toiveeni maalaamisesta, halu saada maalauksellista jälkeä isolla pensselillä. Aluksi kokeilemalla erilaisia siveltimen käsittelytapoja,  syntyviä muotoja tumman harmaalla kuultavalla värillä, jotta jälki näkyisi korostuneena. Tämän tekeminen pysäytti, mitä syntyi? Näin siinä puita, saaren usvassa, vielä kun se heijastuisi tyyneen veteen, eikä muuta. Tämän sain toteutetuksi näkymästä kesken pensselillä sutimisen.

Juhannus iltaa Tuulenpesässä.

Kesä ja kukkaset, näkymä mökin ikkunasta.

Terassi tunnelmaa.

Useimmiten illat venyy näihin tunnelmiin.

         Meidän kesään kuuluu toki muutakin kuin tuo reissaaminen ja taidejutut. Kortelan Tuulenpesässä juhlittiin perinteisesti sekä Juhannus että Venetsialais juhlat ja vietettiin ne parhaimmat lämpimät kesäpäivät, useimmiten sinne auringon laskuun asti. Välillä vain kahden hiljaisuudesta nauttien, välillä taas mukavasta seurasta, varttuneiden,aikuisten, nuorten ja lapsien seurassa. Siinä saa virtaa sekä virikkeitä ja pysyy ajassa mukana.

Lyhdyt koristavat rantaa, on Venetsialais yö.

 Kesän tapahtumista ja retkistä löytyisi vielä jotain jutun juurta, ulkosaariston karun kauniita maisemista, U:gin perinteisiin munkkikahvi retkiin, Hiun/Pyhämaan rengasmatka, Egyptinkorpi, Penninperä, autiotalo ja patikointia. Ehkä näistä sitten ensi kerralla.

 

"Toiset ovat vain lähempänä.”

"Korostutetusti esillä."

     Nyt päivien lyhentyessä vääjäämättömästi harmauden vallatessa maiseman, ryhdyin uutta sarjaa tekemään. Värien käyttö ja maalaaminen taas mielessäni, hahmoittelin kaikenlaisia söherryksiä, jotkut ovat/olivat liian tavanomaisia, jotkut taas näyttivät siltä  että ne on jo joku tehnyt. Näitä varmaan muutkin pohtivat luomisvaiheessa, hetkessä jolloin on pakottava tarve tehdä, toteuttaa, luoda jotain, mielummin ihan uutta. Pitää päättää mihin luonnokseen, ideaan, mielikuvaan tarttuu. Mikä on niistä se mihin on tartuttava nyt? Yleensä kaikki lähtee kuitenkin siitä tekemisestä, aloittamisesta mikä lähtee eteenpäin luontevasti innostaen jatkamaan keskeytyksittä, kunnes olet umpikujassa eikä ole pääsyä eteenpäin. Ideasi on jätettävä siihen, pettyneenä ajatukseen että oli syntymässä jotain uutta ja hienoa. 

   Kaiken tällaisen keskellä käänsin sivua, jatkoin puhtaalla paperilla, perinteinen halpa luonnosvihko edessäni, siinä oli se sininen ruudukko. Piirtelin ruutuihin, kolmiota, neliöitä ja ympyröitä, päällekkäin ja rinnakkain, täyttelin paperia. Vieläkin mietin niitä värejä ja maalaamista, ei ollut helppoa. Siinä täytettyjä ruutuja tuijotellessani, sain ajatuksen kokeilla näitä perus juttuja värien ja maalaamisen kautta. Kuusi teosta on sarjasta valmiina, syksy ja alkutalvi näyttää sitten syntyykö lisää, vai tuleeko jotakin muuta.

   Taas tämä meni liian pitkäksi löpinäksi, pitää lopettaa.

Valoisaa pimeää vuodenaikaa kaikille.  matso