Naivisteja tapaamassa Iittalassa, Uusikaupunki, Hiu, Penninperä, Egyptinkorpi ja Pyhämaa.

   Hei taas. Näin aluksi jälleen taulu esittely. Nyt kyseessä oleva on jo vuodelta -18,

noihin aikoihin oli valmistunut teos sarja Rauma 575 vuotta. Maalaamalla, piirtämällä ja valokuvista tuunaamalla koottu sarja vaati paljon valokuvia. Sarjan valmistumisen jälkeen halusin tehdä vielä yhden kuvan, jossa käytin näitä tekovaiheessa valikoituneita käyttämättömiä kuvia. 

   Otin teoksen esille siksi ettei tämä ole ollut esillä näyttelyissä, ainoa kerta oli Ugissa Rauman Taiteilijaseuran yhteisnäyttelyssä, silloin nimellä ”Fasadeja” mutta muutin sen nimeksi tänään ”Koottu Raumalta”.

   Kirjoitan tätä joulukuun päivänä jolloin sataa vettä ja välillä ilma on taas sakeana ankeaa tihkua, on pimeää kuin sanonko missä?

   Ihan väkisinkin tässä rupeaa muistelemaan valoisia aikoja ja kesää kaipaamaan, kun tuo matkustaminenkin on näissä oloissa suht hankalaa. Turku viikonloppu tai vastaava, joku teatteri tai musikaali reissukin olisi nyt todella virkistävää. Mutta ei nyt, parempi vaan odotella parempia aikoja ja nyt ryvetään syvällä harmaassa ankeudessa, se meiltä käy, on tuolla tämän kansan geeneissä. 

Musikaali muisto, Notre Damen kellonsoittaja ja tauko leivos.

 Viime kesän Art-Trip matkoista tähän sopii kuvattavaksi vierailu naivistien luona Iittalassa. Kauniina kesäpäivänä tehty vierailu oli hauska ja mieleenpainuva, sellainen hyvän mielen matka. Puukoulun Naivistit näyttelyä suosittelen kaikille matkaajille, me ainakin palaamme tänne uudelleen.  Mukava alue on muutenkin kierrellä. 

Vanha puukoulu

Yleisnäkymä näyttelystä

Selfiet

Petra Heikkilän ”Kantti kestää”

Petra Heikkilän. ”Koruton”

Leppäsen Esan teoksesta lähikuva. Teos oli nimeltään ”Meiän äite hommas tämmösen traktorin, missä on etukauha”

Stina Engvall. ”Kuuhulluus”

Arja Jäppisen veistoksia oli esillä useita.

Täällä voi tutustua myös Suomalaisen lasin historiaan Designmuseo Iittalassa. Merkittäviä sarjatuotanto esineitä ja taide-lasia muotoilumme kulta- ajalta. Sieltä löytyy Sarpanevaa, Wirkkalaa, Toikkaa, Hackmanin ja Nuutajärven parhaita tuotteita. Hyvä kohde oli sekin, lisäksi vielä käsityöläis ym: puotien tarjonta niin huomaa että päivässä tunteja on liian vähän.

Designmuseo Iittala.

Lasivaasi 3590. Tapio Wirkkala.

Tokio. Tapio Wirkkala.

   Minulla on, kuten jo monta kertaa olen maininnut niitä vanhoja ruutuvihkoja 70-80 luvuilta tallella. Näissä on luonnoksia, viitteitä ja epämääräisiä suttauksia, joihin olen vielä kirjoittanut muistiin lisäyksiä väreistä tai korjauksista. Ei niistä kaikista saa mitään tolkkua, mitä silloin on ajatellut, näitä on ollut tarkoitus tehdä heti pois sen mielikuvan mukaan tuoreeltaan. Silloin niin selkeistä muistiinpanoista ei ole helppo jatkaa, kuvittelemalla ja tulkitsemalla niistä löytyykin ehkä jonkinlainen mielikuva esille. Tässä esittelen kaksi kuvaa joiden lähtökohtana oli muutama viiva ja kirjoitettu väri suunnitelma, vaikea sanoa tulkitsinko oikein suunnitelmani vai tuliko uusia näkemyksiä.

”Rakensin puutarhan”

”Rakensin hedelmätarhan”

       Kesään vielä palatakseni, meillä on tapana käydä Uudessakaupungissa munkki kahvilla fiilistelemässä pakkahuoneen rantatunnelmaa, siellä tapaakin usein Raumalaisia tuttuja, joita ei kotipuolessa näe. Ugi on kiva kesäkaupunki ja mukava päiväretki kohde.

Pakkahuoneen rannassa.

Luotsinmäellä.

Luotsinmäki ja vanha kirkko.

Luotsinmäen kujilla.

Tämä teos oli joskus kadun yllä.

   Joskus teemme myös paaluumatkan Hiun, Lepäisten, Lyökin, Kammelan ja Pyhämaan kautta kotiin. Tämä on hieno reitti rauhalliseen matkan tekoon. Hienoja tunnelmia kauniissa saaristossa ja pikku kylissä. Kannattaa ajella, joskus kun on aikaa ja seikkailu mieltä.

Lepäistentien varrella, olisikohan tässä joskus laskettu tai nostettu tukkeja merestä?

Venevaja ja joutsenet.

Pyhämaan kylän rannassa.

Egyptinkorpi ja Penninperä. Tästä käännyttiin suuntana Liesluodon kansallispuisto.

Sinne pääsee autolla aika lähelle, opasteet reitille johtavalle polulle saisivat kyllä olla paremmat, siellä loppupään parkkipaikalla, josta jatketaan jalkaisin alueelle joka on osa Selkämeren kansallispuistoa.

Selkämeren karua kauneutta.

Tauko käkkärä mäntyjen katveessa, jossakin kansallispuiston reunamilla.

   Taide, sen tekeminen, tutkiminen, katsominen ja kokeminen, (maalauksista, piirtämisestä, valokuvista aina kuvanveistoon), on jostain lapsuuden kokemuksesta alkanut ja pysynyt aina vahvistuen mukana matkallani. Sille olen paljon antanut, mutta enemmän olen siltä saanut. Edellisessä jutussa kerroin kuuden uuden kuvan synty tarinan, tässä jatkoa kuvien kera, kaksi samaan sarjaan kuuluvaa teosta.

”Kaikki iloiset hetket.

”Kaikkea hyvää.

   Tässä taas on leikkimielinen maalaus/piirros kuvitellun ihmisen muistoista ja kokemuksista. Näitä on meillä kaikilla piironginaq laatikoissa, vintillä tai kirjahyllyissä näkyvillä. ”Melko erilaisia lähtökohtia” on tämän nimi.

 Loppuun vielä kolme maalausta yhä jatkuvasta sarjastani.

”Pienen sademetsän sisällä”.

”Kesäinen niitty”.

”Linnunradan tuolla puolen”.

     Vettä sataa vieläkin ja on harmaata ulkona. Jouluvalot siellä sun täällä valaisevat maisemaa iloksemme ja jouluvalmistelut ovat alkaneet perinteisellä rutiinilla. Sitten alkavatkin päivät pidentyä ja voidaan toivoa valoisia päiviä.

   Jälleen tämä juttu meni pitkäksi. Olisi se niin hienoa kun osaisi kirjoitta hauskasti, kiinnostavasti, lyhyesti ja ytimekkäästi, mut ku ei.

   Talven odotusta, niille jotka sitä kaipaavat.      Toivoo Matso. Kesän lapsi.

 

 

Taikayön tietä ja taidetta.

Tiedoksi, minulla on ollut helmikuusta lähtien Instagramissa "Galleria” nimeltään ”iWas? Gallery." Siellä se on vieläkin toiminnassa. Käy tutustumassa ihan huviksesi, tunnuksella iwasgallery.

                                                                       

Suttila, Tarttila,Voipaala,Hunninko ja taidetta.

   Siinä muutamia paikannimiä joita kohdattiin kesän toisella matkallamme. Matkan reitti muuttui hieman totutusta, kun Huittisissa päätimme kääntyä Urjalan Taikayön tielle, mukavasti matkasimmekin hienojen maalaismaisemien halki Punkalaitumen kautta Urjalaan.

Suttilan VPK on Suomen vanhin kyläpalokunta, perustettu 1889.

Taikayön tien maalaismaisemaa. 

 

   Matkan varrella oli sellaisiakin paikkoja kuin Kiimankulma ja Hunninko, näihin emme nyt tutustuneet sillä leppoisankin matkaajan aika on rajallinen. Varsinainen kohteemme oli Visavuori Valkeakoskella. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin ateljee/taitelijakoti on 1893-1912 valmistunut upea kohde Vanajaveden rannalla Tarttilassa.

Visavuori.

Näkymä Wikströmin ateljeeseen.

Salissa kestitettiin vieraat ja juhlittiin.

Talvipuutarha.

     Visavuoressa on esillä Wikströmin tuotantoa ja sen aikaista asumista, elämänmuotoa, esineistöä ja tuon ajan taidemaailman tunnelmaa. Hieno museokohde. Alueella on myös Wikströmin tyttären pojan Kari Suomalaisen tuotantoa ja elämän vaiheita esittelevä Karin paviljonki. Minun ikisuosikkini, kohde oli nyt niin täynnä vierailijoita että emme lähteneet tungokseen mukaan, vaan teimme pikaisen ylimalkaisen kierroksen. Tätä kohdetta suosittelen, erityisesti Karin lupsakkaan satiristiset piirrokset kiinnostavat tietenkin, mutta myös hänen varhaisempi tuotanto on tutustumisen arvoinen. Teokset osoittavat meille kuinka monipuolisesta ja taitavasta taiteilijasta on Kari Suomalaisessa kyse. Tuotanto ehkä yllättää monet.

Tuttu hahmo.

Kiinnostuneita vieraita riitti Karin paviljongissa.

Voipaala.

      Toisena kohteenamme meillä oli Ceramega 2020 näyttely Voipaalan taidekeskuksessa Sääksmäellä. Täällä oli upea miljöö ja näyttely, 96 keramiikka taiteilijan teoksista rakennettu kokonaisuus, monissa rakennuksissa ja hienossa pihapiirissä. Tässä kohteessa olisimme viihtyneet pidempäänkin, vaikka koko päivän.

   Mutta päivä kääntyi jo iltaan matkaajat siirtyivät lepäämään. Aamulla jälleen kohti uusia seikkailuja ja kokemuksia.

   Tein joskus talvella ihan vaan mieltä piristämään teoksen nimeltään ”Unien valmistaminen”. Tämä on suoraan sieltä Kubismin aikakaudelta, halusin tehdä meilikuvani ja muistijälkeni kanssa töitä, sekä kokeilla mikä olisi lopputulos. Värimaailma vaati myös keskittymistä, taitetut lämpimät sävyt piti nykytermein todettuna naulata palettiin.

    Teos olisi jäänyt aika orvoksi yksinään, siksi nyt syksyllä tein sille parin, samoilla tavoitteilla keskittyen vain alkuperäiseen ideaan ja väreihin. Näin valmistui ”Jonkin tyyppinen herättäjä”.

"Unien valmistaminen."

"Jonkin tyyppinen herättäjä."

 

   Suomen kuvataiteen päivää vietettiin perinteisesti heinäkuussa. Rauman Taidegraafikot järjestivät aiheeseen liittyen ”Taidekävely” tapahtuman, jossa oli 11 taiteilijan teoksia, noin 50 kpl liiketilojen ikkunoissa ympäri kaupunkia. Olin tässä mukana näillä neljällä teoksella.

"Andalucialainen yö."

"Ilta metropolissa."

"Pienien tarinoiden yö."

"Luomisen pikkutunneilla."

    Pienet on kuviot, sanoo ehkä joku, mutta tämä oli ajankohtaan sopiva tapahtuma. Näyttelyn pitäminen sisätiloissa olisi koronan johdosta ollut hieman arveluttavaa ja hankalaakin.

"Me, minä ja hän."

Tämä meidän yhteismuotokuva valmistui alkusyksyn pimeinä ja kosteina päivinä

.

                                                                      "Kuukunan kansa, säilöö salaman talveksi."

     Tämä kuva taas alkoi kehittymään piirtämisestä, jotain piti tehdä uutta aihetta mietiskellessä. Piirtelin erilaisia hahmoja ja naamoja ajatuksissani, yhdestä tuli hieman erilainen, oudonkin oloinen, tein sille kaverin, toisenkin ja pariskuntia myös, sitten hahmoittelin niistä kokonaisuutta, loin maiseman jossa nämä hahmot olivat toimissaan. Näin syntyi teos ”Kuukunan kansa, säilöö salaman talveksi” Kuvaelma ahkeran kansan arjesta ja juhlasta siellä jossakin.

"Heijastus."

   Tämän valmistumiseen vaikutti eniten toiveeni maalaamisesta, halu saada maalauksellista jälkeä isolla pensselillä. Aluksi kokeilemalla erilaisia siveltimen käsittelytapoja,  syntyviä muotoja tumman harmaalla kuultavalla värillä, jotta jälki näkyisi korostuneena. Tämän tekeminen pysäytti, mitä syntyi? Näin siinä puita, saaren usvassa, vielä kun se heijastuisi tyyneen veteen, eikä muuta. Tämän sain toteutetuksi näkymästä kesken pensselillä sutimisen.

Juhannus iltaa Tuulenpesässä.

Kesä ja kukkaset, näkymä mökin ikkunasta.

Terassi tunnelmaa.

Useimmiten illat venyy näihin tunnelmiin.

         Meidän kesään kuuluu toki muutakin kuin tuo reissaaminen ja taidejutut. Kortelan Tuulenpesässä juhlittiin perinteisesti sekä Juhannus että Venetsialais juhlat ja vietettiin ne parhaimmat lämpimät kesäpäivät, useimmiten sinne auringon laskuun asti. Välillä vain kahden hiljaisuudesta nauttien, välillä taas mukavasta seurasta, varttuneiden,aikuisten, nuorten ja lapsien seurassa. Siinä saa virtaa sekä virikkeitä ja pysyy ajassa mukana.

Lyhdyt koristavat rantaa, on Venetsialais yö.

 Kesän tapahtumista ja retkistä löytyisi vielä jotain jutun juurta, ulkosaariston karun kauniita maisemista, U:gin perinteisiin munkkikahvi retkiin, Hiun/Pyhämaan rengasmatka, Egyptinkorpi, Penninperä, autiotalo ja patikointia. Ehkä näistä sitten ensi kerralla.

 

"Toiset ovat vain lähempänä.”

"Korostutetusti esillä."

     Nyt päivien lyhentyessä vääjäämättömästi harmauden vallatessa maiseman, ryhdyin uutta sarjaa tekemään. Värien käyttö ja maalaaminen taas mielessäni, hahmoittelin kaikenlaisia söherryksiä, jotkut ovat/olivat liian tavanomaisia, jotkut taas näyttivät siltä  että ne on jo joku tehnyt. Näitä varmaan muutkin pohtivat luomisvaiheessa, hetkessä jolloin on pakottava tarve tehdä, toteuttaa, luoda jotain, mielummin ihan uutta. Pitää päättää mihin luonnokseen, ideaan, mielikuvaan tarttuu. Mikä on niistä se mihin on tartuttava nyt? Yleensä kaikki lähtee kuitenkin siitä tekemisestä, aloittamisesta mikä lähtee eteenpäin luontevasti innostaen jatkamaan keskeytyksittä, kunnes olet umpikujassa eikä ole pääsyä eteenpäin. Ideasi on jätettävä siihen, pettyneenä ajatukseen että oli syntymässä jotain uutta ja hienoa. 

   Kaiken tällaisen keskellä käänsin sivua, jatkoin puhtaalla paperilla, perinteinen halpa luonnosvihko edessäni, siinä oli se sininen ruudukko. Piirtelin ruutuihin, kolmiota, neliöitä ja ympyröitä, päällekkäin ja rinnakkain, täyttelin paperia. Vieläkin mietin niitä värejä ja maalaamista, ei ollut helppoa. Siinä täytettyjä ruutuja tuijotellessani, sain ajatuksen kokeilla näitä perus juttuja värien ja maalaamisen kautta. Kuusi teosta on sarjasta valmiina, syksy ja alkutalvi näyttää sitten syntyykö lisää, vai tuleeko jotakin muuta.

   Taas tämä meni liian pitkäksi löpinäksi, pitää lopettaa.

Valoisaa pimeää vuodenaikaa kaikille.  matso