Huoneentaulut Rauman giälel.

    Nämä huoneentaulut ovat minun versioitani entisajan "mummolan" huoneentauluista. Ajatus näiden tekemiseen lähti, näistä sisustustauluista joita on ollut markkinoilla jo pidemmän aikaa. Raumangiälisiä versioita on ollut hauska tehdä. 

 

 Siinä samalla olen tehnyt myös Englanniksi vastaavanlaisia.

  Kehitteillä on myös muunnelmia, nyky Suomen kielellä.

   Näiden tekemisestä sain uusia ajatuksia ja ideoita myös kuvataiteen tekemiseen. Näinhän se menee, tekemisestä syntyy aina uutta ja uusia ideoita. Näistä olen kirjoitellut noissa blogeissani

ja kirjoittelen jatkossakin. Mutta tässä on nyt tarkoitus kertoa, että näistä Raumangiälisistä huoneentauluista on muutama kehystettynä esillä  Jarin Kuvakaupassa.  Kuvakaupan Jari on jo Kontion kesänäyttelystä asti vihjaillut että pitäisi näitä olla jossain myynnissäkin. No nyt on,

vähän alkua. Käykää katsomassa ja kertokaa muillekkin.  Olkaa uteliaita terveisin. Matso. 

Kesäkuulumisia.

        No niin, täällä taas kynän varressa niinkuin lupasin. Joo o, kirjoitan aina ensin lyijykynällä, se välillä ihan mukavaa, kokeile vaikka. Keäsästä piti vähän kirjoitella, ajattelin vähän kertoa miten se meni. Pidin jo koko kevätkauden, loppuja vapaitani pois ja kesälomankin siihen jatkoksi. Heinäkuussa kun alkoivat ne eläkepäivät. Ennen sitä, oli jo monet "Läksiäiset" työkavereiden kanssa ja olo oli keveä koko kevään.

Huippuhyvän kakun saa kun tilaa.

Käyntikortit silppuriin.

         Suomen suven epävakaita ilmoja ja eläkkeen kunniaksi lähettiin Kesäkuun alussa Rethymnoniin Kreetalle,     ystäväpariskunnan kanssa. Matka varattiin jo syystalvella "Karaokeillan" humussa. 

Turisteja ihailemassa auringonlaskua.

Olikin todella mukava reissu. Vuokrattiin ihan rannasta sellainen "rivitalon" pätkä. Se olikin myönteinen yllätys kun ei oikein tiennyt mikä odottaa, oli jopa parempi kuin kuviteltiinkaan. 
  

Olohuoneesta rannalle.

      Oli tunnelma ihan eri kuin hotellissa, sellainen oma tekemisen meininki. Ei haitanneet pienet kevätmyrskyt, eikä se hiekka jota tuuli toi Afrikasta.

   

Kovin tuulinen teltan paikka oli jollakin.

      Oli lupsakka ja positiivinen asenne kaikilla, oltiin todella lomailemassa. Vuokrattiin siinä auto yhdeksi sateiseksi ja tuuliseksi päiväksi, kierreltiin vuoristossa, nähtiin aitoja pikku kyliä ja käytiin taas Kournas järvellä.

Aitoa Kreetaa, vuoristossa.

     Rethymnon oli myös mukava yllätys minulle, en osannut esitteistä ja ennakkoon tutustuessani kuvitella sitä niin viihtyisäksi. Muutkin tykkäsivät. Onneksi ilmat paranivat ja loppupuoli olikin jo ihan lämmintä, ja Rethymnon tuli tutuksi.

Rethymnonin kujilla.

     Kreetasta on tullutkin meidän suosikkipaikkamme jostain syystä, ehkä se ruoka ja ihmiset sekä

tuttu tunnelma. 

     Kotona taas käytiin Hesassa katsomassa ZZ Top:pia Kaisaniemen puistossa. 

Viileetä oli Hesassa.

    Vähän viileässä illassa nautiskeltiin, oli melko hyvä keikka. Cheap Sunclasses ja Rough Boy ymmuut tutut soivat kyllä komeasti, mutta sillai kliinisen innottomasti, partaäijät olivat tulleet illaksi duuniin. Thats it!

Äijät töissä.

    Onneksi Melrose oli hyvässä vedossa ja Ben Miller Band oli hyväntuulinen porukka se nostatti fiilistä. 

    Juhannuskin sitten tuli, siitä ei paljon kerrottavaa olekkaan muuta kuin tuuli ja kylmyys. Rivi termospulloja ja lämmin juoma. 

Juhannuksen kunniaksi, tuli Suomi pilvi.

Kyll kaffett o.

No onhan sitäkin muisteltu ja taivasteltu jälkeenpäin, mieleenjäävä Juhannushan se oli, kyllähän se

mukava seura ja tunnelma kuitenkin siitä koleudesta voiton vie. Kävimme myös Ojalan kuusiaidan

takana "tuulta pitämässä" se lämmitti, kiitoksia vaan sinnepäin.

   Olihan se vähän viileää Kesäkuuta, mutta tulihan se kesä sittenkin ja ihan kunnolla. Siitä sitten nautiskeltiin välillä kaupungin tunnelmissa. Musiikkia kuunnellen,,,

   

välillä rannassa Kortelanlahden rauhasta nauttien.

    

   Porissakin tuli käytyä, Jazz kadulla piipahdettiin.

    Pitsiviikolla oltiin jälleen turisteina omassa kotikaupungissa.

  Tänä vuonna toivatkin uutta tunnelmaa ne kansainväliset myyjät kojuineen.

  

Tallinnan reissukin tuli taas tehtyä, minusta onkin tullut jonkinmoinen Tallinna fani, viihdyn siellä mainiosti, siellä on sellainen leppoisa tatsi, mukavia pikku kahviloita, puoteja ja taidejuttuja. Ihan

kuin ulkomailla olis ja ihan tuossa lähellä.  

  Luin ennen reissua jutun Kalamajan kaupunginosasta, sinne syntyneistä uusista nuorekkaista ja persoonallisista kahviloista sekä putiikeista että ravintoloista. Repäisin jutun ja siinä olleen kartan mukaani "jos vaikka tarvittais." Muutkin innostuivat ajatuksesta nähdä jotain uutta. Oli reilusti yli 30°

lämmintä kun tallustelimme tutustumaan uusiin juttuihin. Tulihan ne kuuluisat "Tallinnan talot" nähtyä, mutta niistä kahvioista ja "uusista jutuista" olimme olleet lopulta korttelin päässä, vähän sivussa. Sitä kun myöhemmin kartasta tutkimme. Minulla kun oli vain se lehtijuttu mukana, karttasivu oli jäänyt hotelliin.  KIVA KIVA sanoi joku.

Tallinnan talo.

   Tosi lämmintä siis oli, eikä se käveleminenkään enää maistunut, koitin siinä jotenkin selitellä, että on se sentään niin mukavaa kun kertyy kokemuksia ja näkee uusia paikkoja. Vielä koimme kunnon

ukkos sateenkin joka raikasti ilman ja huuhteli Tallinnan kadut.

 Siltä oltiin suojassa pienessä taideliikkeessä, se ei onneksemme ollut niin pitkäaikainen kuuro.

  Mukava reissu hyvien ystävien kanssa se kuitenkin oli, taas kerran.

  Elokuun puolivälin paikkeilla saatiin ajatus että Kustavissa pitäis käydä pitkästä aikaa. No ei kun matkaan kävimme läpi savipajat, kangasliikkeet ja leiriytymispaikat.

No huh huh, sanoisko jotain? Ei jaksa.

Iltapäivällä piti sitten jotain syödä, mutta se ei ollutkaan niin helppoa, keskustan ravintolassa olikin "yksityistilaisuus" lappu ovessa, eikä muita näkynyt? Rantaan ei enää tehnyt mieli palata. Sitten löytyi onneksemme pienehkö kahvio josta saimme murua rinnan alle.

On se Kustavi vähän hiipunut ja vähän väljähtynyt paikka, näin vuosien jälkeen uudelleen koettuna.

Jotain pitäis niidenkin keksiä, ettei ihan kesämökki kunnaksi jäisi.

        Sitten onkin jo Venetsialaisten aika, jolloin kuvitellaan kesän päättyvän, mutta se onkin nykyään vain symbolisesti niin. Kesäähän jatkuu nykyään pitkälle Syyskuun puolelle ja hyvä näin.

Onhan se mukava perinne, tunnelmoidaan pimenevässä Elokuun illassa lyhtyjen tuikkiessa rannassa, saunoen ja hyvin syöden "upea juttu nää nyyttikestit" hyvä meininki. 

       Jees siinä sitä taas, taas yksi upea kesä jäänyt muistoihin. Alkaa se pimeä aika aina Jouluun asti. Mutta sieltä se valoisa aika taas Tammikuussa koittaa. Sitä ennnen ajattelin vielä laittaa tähän loppusyksyn kuulumisia, kehys-sumasta, taiteen tekemisestä, ja uusista töistä, joita on syntynyt myös tämän kaiken oheessa. Ettei menisi ihan kuvapäiväkirjaksi, tämä kirjoittelu.

                                                                                                   Hyvää pimeää aikaa. Matso.

 Hei!  Havaitsin vastikään että on jo reilu vuosi kulunut siitä kun viimeksi kirjoitin tähän Blogiini. No nyt sitten vihdoinkin päätin kirjoittaa, ihan noin vuosipäivän kunniaksikin.

   Niin kuin yllä olevassa huoneentaulussakin sanotaan että on kynä kyllä kunnossa mutta se kun ei riitä. Sanottavaakin pitäisi olla ja pilkun paikatkin pitäisi löytää suurinpiirtein oikein. Muuten tuo

"penna" sana tuntuu oudolta sanalta, jostain sen kaivoin "sanakirjasta" on aitoa Raumangieltä? Mut

kyllä me Nummella "pännästä" puhuimme kun kynää tarvittiin, silloin muksuna. Kai me ollaan vaan

niin nuoria oltu siihen oikeaan kieleen. 

   Niin siitä kirjoittamisesta! Aloitan viime talvesta, se kun meni meni aika vauhdikkaasti. 

   Töissä tuli sitten se "loppurutistus" suoritettua, eläkepäätöstä jonkunaikaa jahkailin, ei se päätös

sittenkään niin helppo ollut, ihme kyllä. No sain sen viimenkin tehtyä ja kesällä sitten eläke alkoi. 

   Reilut 48 vuotta tuli työuraa satamassa kartutettua, ei hassummin vaikka itse sen sanonkin, hullulta

tuntuu tuo ajan kuluminen kun sitä kelaa taaksepäin. Mutta siitähän sanotaan että aika kuluu hyvin kun on mukavaa ja että viihtyy. Satamassa on se oma työmaa fiilis ja huumori. Siellä vietetyt vuodet

kertovatkin selkeästi sen että että viihdyin. Taisi sattua omanlainen työmaa kohdalle, sellaista toivon

kaikille itse kullekin, joskus sen löytämiseksi ja saavuttamiseksi kannattaa kuitenkin itse joustaa sopivasti jostain ja sopeutua. Ihmisiä kun on niin erilaisia. Onneksi.

   Taisi urani aikana olla kymmenkunta toimitusjohtajaa, sekä paljon enemmän muuta hallinnon ja

johtoportaan edustajaa, siinä tuli nähtyä monenlaista "uudistajaa" ja systeemien kehittäjää. "Ei mikkä

muut, josei luada uutt" On aivan totta, jollei uudistukset ole vain uudistuksen vuoksi. Pitäähän niistä

hyötyä olla ja ne pitää sovittaa jo olemassaolevaan kulttuuriin että toimivat.

    Sitten hankin itselleni (eläkeleluiksi) uuden matkakameran, tietokoneen ja digitaalisen piirustus laudan. Vanha pc:kone jäi vielä varakoneeksi 10 v,  palvelleena, XP : n taru kun on loppumassa, en enää innostunut uudesta Window`sista, joten päätin siirtyä omppu laitteisiin. Samalla vanha Nokia

jäärä heitti senkin perinteen romukoppaan. Oma totuttelunsa näissä on ollut, niiden kommervärkkejä olen "ihmetellyt" ja piirrellyt siinä oheessa. Siinä syntyi talvella lisää noita huoneentauluja, joita on mun Etsy kaupassa esillä.

    Ihan uuden innostuksen kaltaisen AHA elämyksen sain kun löysin vanhoja vuosien takaisia luonnosvihkojani, niiltä 70-90 lukujen ajoilta. Monta vihkoa ruutupaperille piirrettyjä erikokoisia

luonnoksia ja muistiinpanoja. Silloin minulla oli tapana (on vieläkin), tehdä ideoista pikkukuvia blokkiin, täydensin niitä sitten tekstillä ja väriehdoltelmilla. Joo o! näistä muistiinpanoista otin oikein asiakseni piirtää/maalata aiheen mukaan näistä digitaaliseen muotoon. Muutama työ on jo valmiina, 

saa nähdä mitä näistä pidetään. Osa ajattelee että "HÖH !" noi on koneella tehtyjä, mutta ei se kone mitään tee, jos ei joku sitä käytä. Näissäkin töissä minä itse olen joka viivan piirtänyt, värit sekoittanut ja pensselin jäljet maalannut. Onhan taidemaailma täynnä eri tekniikoilla ja erilaisilla oudoilla materiaaleilla tuotettuja teoksia. Valo, romu, leikkeet, pännä, pensseli tai pikseli, mitä sitten? No kokeiluja epäonnistumista ja onnistumista ja onnistumisen ja luomisen iloa. Lopputulos on kuitenkin tärkein. Ja luomisen ilo, parasta on jos sen ja tunnelman pystyy jakamaan teoksen muodossa muillekkin.

   Aika paljon on tullut myös valokuvattua tuon taskukameran myötä, se kun on useimmiten mukana,

toisin kun järkkärireppu. No näitä kuvia on muutama esillä Etsyssäkin ja varmasti laitan lisääkin, ehkä jopa kehyksissäkin, kuka tietää.

   Normaalikuvien ohessa on tullut luotua myös "ei ihan tavallisia" kuvia. Käsiteltyjä ja ei muunneltuja, pitää pohtia mitä niistä kehittyy ehkä ajallaan jotain. 

    No tässä näitä kuulumisia, pitää lopettaa tähän, kun pakkaa nämä jutut venymään liian pitkiksi. 

Edellistäkään ei oikein kukaan lukenut, kun oli kuulemma "niin pitkäkin". No taisi se vähän karata kynästä. Palaan piakkoin taas, nyt kun pääsin alkuun. Seuraavina sade/myrsky/räntäpimeydessä rypevissä Marraskuun päivissä, löytyy sopivaa aikaa. Kirjoittelen siitä mitä kesällä puuhailin. Miten eläke alkoi, reissuista, grillailusta rannoilla ja pihoilla, katson mukaan muutaman kuvankin siis

KESÄSTÄ!

   Hyvää Joulun odotusta.                                                                                             Matso.