Kesäkuulumisia.

        No niin, täällä taas kynän varressa niinkuin lupasin. Joo o, kirjoitan aina ensin lyijykynällä, se välillä ihan mukavaa, kokeile vaikka. Keäsästä piti vähän kirjoitella, ajattelin vähän kertoa miten se meni. Pidin jo koko kevätkauden, loppuja vapaitani pois ja kesälomankin siihen jatkoksi. Heinäkuussa kun alkoivat ne eläkepäivät. Ennen sitä, oli jo monet "Läksiäiset" työkavereiden kanssa ja olo oli keveä koko kevään.

Huippuhyvän kakun saa kun tilaa.

Käyntikortit silppuriin.

         Suomen suven epävakaita ilmoja ja eläkkeen kunniaksi lähettiin Kesäkuun alussa Rethymnoniin Kreetalle,     ystäväpariskunnan kanssa. Matka varattiin jo syystalvella "Karaokeillan" humussa. 

Turisteja ihailemassa auringonlaskua.

Olikin todella mukava reissu. Vuokrattiin ihan rannasta sellainen "rivitalon" pätkä. Se olikin myönteinen yllätys kun ei oikein tiennyt mikä odottaa, oli jopa parempi kuin kuviteltiinkaan. 
  

Olohuoneesta rannalle.

      Oli tunnelma ihan eri kuin hotellissa, sellainen oma tekemisen meininki. Ei haitanneet pienet kevätmyrskyt, eikä se hiekka jota tuuli toi Afrikasta.

   

Kovin tuulinen teltan paikka oli jollakin.

      Oli lupsakka ja positiivinen asenne kaikilla, oltiin todella lomailemassa. Vuokrattiin siinä auto yhdeksi sateiseksi ja tuuliseksi päiväksi, kierreltiin vuoristossa, nähtiin aitoja pikku kyliä ja käytiin taas Kournas järvellä.

Aitoa Kreetaa, vuoristossa.

     Rethymnon oli myös mukava yllätys minulle, en osannut esitteistä ja ennakkoon tutustuessani kuvitella sitä niin viihtyisäksi. Muutkin tykkäsivät. Onneksi ilmat paranivat ja loppupuoli olikin jo ihan lämmintä, ja Rethymnon tuli tutuksi.

Rethymnonin kujilla.

     Kreetasta on tullutkin meidän suosikkipaikkamme jostain syystä, ehkä se ruoka ja ihmiset sekä

tuttu tunnelma. 

     Kotona taas käytiin Hesassa katsomassa ZZ Top:pia Kaisaniemen puistossa. 

Viileetä oli Hesassa.

    Vähän viileässä illassa nautiskeltiin, oli melko hyvä keikka. Cheap Sunclasses ja Rough Boy ymmuut tutut soivat kyllä komeasti, mutta sillai kliinisen innottomasti, partaäijät olivat tulleet illaksi duuniin. Thats it!

Äijät töissä.

    Onneksi Melrose oli hyvässä vedossa ja Ben Miller Band oli hyväntuulinen porukka se nostatti fiilistä. 

    Juhannuskin sitten tuli, siitä ei paljon kerrottavaa olekkaan muuta kuin tuuli ja kylmyys. Rivi termospulloja ja lämmin juoma. 

Juhannuksen kunniaksi, tuli Suomi pilvi.

Kyll kaffett o.

No onhan sitäkin muisteltu ja taivasteltu jälkeenpäin, mieleenjäävä Juhannushan se oli, kyllähän se

mukava seura ja tunnelma kuitenkin siitä koleudesta voiton vie. Kävimme myös Ojalan kuusiaidan

takana "tuulta pitämässä" se lämmitti, kiitoksia vaan sinnepäin.

   Olihan se vähän viileää Kesäkuuta, mutta tulihan se kesä sittenkin ja ihan kunnolla. Siitä sitten nautiskeltiin välillä kaupungin tunnelmissa. Musiikkia kuunnellen,,,

   

välillä rannassa Kortelanlahden rauhasta nauttien.

    

   Porissakin tuli käytyä, Jazz kadulla piipahdettiin.

    Pitsiviikolla oltiin jälleen turisteina omassa kotikaupungissa.

  Tänä vuonna toivatkin uutta tunnelmaa ne kansainväliset myyjät kojuineen.

  

Tallinnan reissukin tuli taas tehtyä, minusta onkin tullut jonkinmoinen Tallinna fani, viihdyn siellä mainiosti, siellä on sellainen leppoisa tatsi, mukavia pikku kahviloita, puoteja ja taidejuttuja. Ihan

kuin ulkomailla olis ja ihan tuossa lähellä.  

  Luin ennen reissua jutun Kalamajan kaupunginosasta, sinne syntyneistä uusista nuorekkaista ja persoonallisista kahviloista sekä putiikeista että ravintoloista. Repäisin jutun ja siinä olleen kartan mukaani "jos vaikka tarvittais." Muutkin innostuivat ajatuksesta nähdä jotain uutta. Oli reilusti yli 30°

lämmintä kun tallustelimme tutustumaan uusiin juttuihin. Tulihan ne kuuluisat "Tallinnan talot" nähtyä, mutta niistä kahvioista ja "uusista jutuista" olimme olleet lopulta korttelin päässä, vähän sivussa. Sitä kun myöhemmin kartasta tutkimme. Minulla kun oli vain se lehtijuttu mukana, karttasivu oli jäänyt hotelliin.  KIVA KIVA sanoi joku.

Tallinnan talo.

   Tosi lämmintä siis oli, eikä se käveleminenkään enää maistunut, koitin siinä jotenkin selitellä, että on se sentään niin mukavaa kun kertyy kokemuksia ja näkee uusia paikkoja. Vielä koimme kunnon

ukkos sateenkin joka raikasti ilman ja huuhteli Tallinnan kadut.

 Siltä oltiin suojassa pienessä taideliikkeessä, se ei onneksemme ollut niin pitkäaikainen kuuro.

  Mukava reissu hyvien ystävien kanssa se kuitenkin oli, taas kerran.

  Elokuun puolivälin paikkeilla saatiin ajatus että Kustavissa pitäis käydä pitkästä aikaa. No ei kun matkaan kävimme läpi savipajat, kangasliikkeet ja leiriytymispaikat.

No huh huh, sanoisko jotain? Ei jaksa.

Iltapäivällä piti sitten jotain syödä, mutta se ei ollutkaan niin helppoa, keskustan ravintolassa olikin "yksityistilaisuus" lappu ovessa, eikä muita näkynyt? Rantaan ei enää tehnyt mieli palata. Sitten löytyi onneksemme pienehkö kahvio josta saimme murua rinnan alle.

On se Kustavi vähän hiipunut ja vähän väljähtynyt paikka, näin vuosien jälkeen uudelleen koettuna.

Jotain pitäis niidenkin keksiä, ettei ihan kesämökki kunnaksi jäisi.

        Sitten onkin jo Venetsialaisten aika, jolloin kuvitellaan kesän päättyvän, mutta se onkin nykyään vain symbolisesti niin. Kesäähän jatkuu nykyään pitkälle Syyskuun puolelle ja hyvä näin.

Onhan se mukava perinne, tunnelmoidaan pimenevässä Elokuun illassa lyhtyjen tuikkiessa rannassa, saunoen ja hyvin syöden "upea juttu nää nyyttikestit" hyvä meininki. 

       Jees siinä sitä taas, taas yksi upea kesä jäänyt muistoihin. Alkaa se pimeä aika aina Jouluun asti. Mutta sieltä se valoisa aika taas Tammikuussa koittaa. Sitä ennnen ajattelin vielä laittaa tähän loppusyksyn kuulumisia, kehys-sumasta, taiteen tekemisestä, ja uusista töistä, joita on syntynyt myös tämän kaiken oheessa. Ettei menisi ihan kuvapäiväkirjaksi, tämä kirjoittelu.

                                                                                                   Hyvää pimeää aikaa. Matso.