Sivut

9.2.2021

Hierkonpolkua Kyhkärännokkaan, jossa horisontti katosi.



"Pakkanen paukkuu Risukarissa."

  ”Pakkanen paukkuu Risukarissa”, sellaisen nimen annoin tälle. Mitä siitä sanoisin, ensin oli vain kylmä maisema, johon halusin lisätä jotakin. Mielessä oli merenkulku, tekisinkö väylän ja lisäisin laivan antamaan kuvalle luonnetta tai merkityksen? Se olisi ollut itsestään selvä, helppo ratkaisu. Entä lintuparvi taivaalla, pilkkijä, hiihtäjiä tai jotakin muuta, kaikkea olisi mahdollista laittaa. Jotenkin sitten päädyin tähän ”Risukari” teemaan, ehkä halusin yllättää tai rikkoa maiseman, enpä tiedä. Tästä voisi jatkaa uusilla tunnelmilla, pienen sarjan merkeissä. Ensin       risukimppuni näytti orvolta tuolla kylmässä maisemassa, vähän huvittavakin se oli. Ajattelin kuitenkin kylmää, pakkasta joka paukkuu ja ”helistelee” maisemaa. Meren sekä jään ääniä kovassa pakkasessa kuunnelleet, tietävät mitä tarkoitan. Mutta miten sen siirtää kuvaan?      Siitä tuli pieni haaste, (niitähän kuvataiteessa tarvitaan,  jollei halua päästää itseään helpolla.) Siis miten kuvata ääntä maisemaan, tulihan siinä monta vaihetta läpi käytyä, ensimmäisenä tutut ja totutut efektit sarjakuvista ja POP taiteen maailmasta. Kaikenlaista sutimista siinä oli, vaikea itse sanoa miten onnistuin , mutta tätä oli hauska toteuttaa ja itse kuvittelen vieläkin   että kuvassa meri ja jää kertovat meille, nyt on   kylmää ja pakkasta.

   Risusaari jonka muutin Risukariksi matkan varrella, oli jonkinlainen teema lopultakin, saman karin sommittelin  uusiin teoksiin, jotka syntyivät erilaisten maalattujen taustojen mukaan.     Näin valmistuivat vielä teokset.



"Risukari myrskyssä."


"Lumituisku Risukarissa."

   Viime kerralla tässä oli kuva ”Yökiitäjän uudet lakerimaiharit.” jolle lupailin kaveria. Tällainen siitä tuli. ”Päiväperhotkin somettaa yöllä.”


"Päiväperhotkin somettaa yöllä."

 
  Kesämuistoja sarjan jatkoa mietin, mitä nyt tällä kertaa laittaisin, kuvia on kertynyt    muutamalta retkeltä Pyhärannan Reilasta, joten lähdetään kuvamatkalle Hierkonpolkua Kyhkärännokkaan. Alueellahan oli armeijan harjoitus alue vuoteen 2014 asti.     Alue siirtyi Metsähallituksen ja Rannikon luontopalvelut  hallintaan. Luontopolkua ylläpitää Reilan kyläyhdistys Reidu. Talkoovoimin suunniteltu ja kunnostettu 3 km suuntaansa oleva reitti         on hyvin merkitty oranssisilla merkeillä, mennen tullen ovat näkyvillä. Matkan varrelta         löytyy kaksi tulen teko paikkaa ja on siellä laavukin, jonka vieressä käymälä. Polulle voi      lähteä kolmesta eri paikasta, sillä parkkipaikat autoille löytyvät, polun lähtöpaikasta           Reidun saunalta. Puolivälin paikkeilla on Säikän pp ja Kyhkärännokan pp on sitten     länsipäässä, niemen nokassa.


Ajoittain kivinen polku myötäilee rantaviivaa.


Säikän kohdalla on hiekkaista kuivaa mäntymetsää.


Hiekkaharjun päältä.


Maisemat merelle ovat hienoja.


Kosteaa merenlahtea.


Pilvet meren yllä.


Hiekkarantaakin löytyy.


Rantaviiva.


Rantaviivaa tammikuun reissulta.


Myrskyn jälkeen.


Joku kulkija oli tehnyt kiepin kaislasta.


Merenranta kasveja ja kultakuoriainen.


Vanha mänty pyrkii valoon.


Männyn ja koivun liitto.


Armeijan juttuja, olisko kylmäkaappi.


Oli rannassa tyypillistä luonto rekvisiittakin.


Oliko Rauma-U:gi radan rakentamisen valmistelut jo näin pitkällä?


Perhosia rantakivillä.


Tummat pilvet mantereella.


Kyhkärännokassa, tässä tykistön ampumapaikalla.



Merelle tuijottamiseen tottuu, on se niin hienoa,
horisontissa häämöttää vene, matkalla ehkä U:giin?


Nokasta suoraan länteen, täällä oli horisontti kateissa.


Suositeltava hyväkulkuinen luontopolku käykää köpöttelemässä.



"Vihreän pyrstö."


"Keskimäärin hilpeämpi."


"Oranssin pyrstö.

   Viime vuoden satoa nämäkin, tämä sarja on tällä hetkellä kahdeksan kuvan kokonaisuus.  Olen jo aikaisemmin esitellyt sarjasta kaksi teosta 06.11.20. blogissani. Näiden tekemisestä olen nauttinut, miettinyt värejä, sommittelua, kokonaisuutta, luonnetta, siihen lisätään työ ja sattumaakin poimitaan parhaimmillaan mukaan, vielä mielentila ja väreillä räiskintä, siinä   erilaisia lähtökohtia joista syntyy kuva, olisiko se sitä luomista sitten?


"Aurinko tanssii."


"Öinen sade."


"Tulikärpästen tanssi."



   Kolme pienempää maalausta myös viime vuodelta. Tätä noin kolmenkymmenen kuvan   sarjaa olen myös aiemmin esitellyt täällä useissa blogeissani. Nyt on näiden vuoro. Tämänkin sarjan tarina jatkuu vielä uusilla oivalluksilla.

   


   Tämä onkin jo se niin sanottu toinen tarina. Onni poika Lahesta nauraa usein näitä meidän sanoja, sanontoja ja lauseita. (On niilläkin outoja juttuja siellä päin) No näissä onkin meillä varmasti sitä koomista ja rumaltakin kuulostavaa sävyä. Ainakin noin sivusta TV:stä tai    radiosta kuultuna. Kerran kahvi pöydässä höpöteltiin pullasta ja hyvälisistä kahvin kanssa.   Siinä Onni muisteli kuinka silloin alkuun häntä nauratti ja oli jäänyt mieleen lause, ”Kaffe     ilmam bulla o turha.” Tai jotain näin se oli, juttu oli jatkunut että,,, ei oo, minä olin tuumannut siihen, om maar. Se sitten oli ollut niiiiin hauskaa, näytti olevan vieläkin. Olen noita ”huoneentaulujani” tehnyt vuosien varrella kymmenittäin, Rauman ja kirikielen  teksteillä ja  myös Englanniksi, siinä kahvipöydässä lupasin, että tästäkin pitää tehdä huoneen taulu jos      se nyt niin hauskaa on.


                                   Tämä on jo on jo toimitettu sinne Lahtikaupunkiin, naurakoot nyt.





                                                Helmikuun pakkasilla, kirjoittanut kesän lapsi. Nauttikaa valosta matso.


20.1.2021

Ärväskivi, Pooki ja Yökiitäjän uudet lakerimaiharit.

 Näin vuoden 2021 aluksi esittelen ensimmäisen piirrokseni tältä vuodelta, olisko tämä surrealistis naivistinen? ”Perhosen uudet lakerinahkaiset maiharit.” Eletään uutta iloista 20 lukua niinkuin sata vuotta sitten, näin todellakin toivon kaikille käyvän. Piirtelen nyt  parhaillaan tälle perhoselle kaveria, luonnostelu,ideointi vaihe on valmis, varsinainen toteutus on meneillään. Saas nähdä mitä syntyy näkyväksi.


”Yökiitäjän uudet lakerimaiharit.”

        Kesän retkiä olemme tehneet useimmiten siten, että on valikoitu pari kolme kohdetta, joihin tutustutaan matkan aikana. Tämän mukaan tehdään reitti, yöpymis ja muut suunnitelmat. Rennolla asenteella mennään, katsomme mitä vaikutelmia joku paikka antaa. Mielenkiinto ja tietenkin sen hetkinen tunne ohjaa päätöksiä, jos tuntuu siltä että täällä viihtyy pidempään, niin siellä ollaan tai sitten vaan jatketaan eteenpäin, niin ihan sama. Ei kiireellä ollaan lomalla, yöpymiset olemme suunnitelleet suht pienillä välimatkoilla.


    Merellä, saaristossa, rannoilla saa helposti myös sen tunteen ettei maailman meno paina, ollaan vapaalla ja nautitaan. Meidän viime kesän parhaita hetkiä vietettiin ulkosaaristossa Pyhämaan reunoilla. Saimme Jattalta ja Veijolta kutsun mökkeilemään, saunomaan ja nauttimaan saariston kesästä. Siellä fiilisteltiin hyvällä ruualla, parannettiin maailmaa, muisteltiin menneitä, saunottiin tunnelmallisen tunnelmallisessa hirsi saunassa ja vähän uitiinkin.

   Tällaisissa päivissä ei ole kuin yksi paha vika, ne kuluvat niin uskomattoman nopeasti! Aamukahvilla saimme sitten kuulla, että edessä onkin retkipäivä, oltiin menossa termoskaffeille ulkoluodoille. Sehän sopi meille mainiosti. Retken ensimmäisenä kohteena oli Lyökin pooki, tuttu upea paikka ulkosaariston ystäville. Hieno karu saari, jossa historian havinaa, hienoa että tämä on kunnostettu ja entisöity jälkipolvien koettavaksi. Kiitos ja kumarrus asian osaisille.



Siellä se, nyt on rantauduttu.


 Kauniin kesäpäivän lumoissa.


Sit mennä kaffel.


Pooki ja kukkassi.


Saaren kiertoa.


Sileillä rantakalliolla.


Tänne juurtunut.


Pidäst nyt kuvaustauko, nyt jatketaan kierrosta.


Lähdettiin tuohon suuntaan, oikealla on Ärväskivi.


Pooki jäi taakase.


Ärväskiven pohjoisrannan kalliota ja yksi puu.


Sama saari lännen puolelta.


Viimeinen linjataulu.


Tuolta löytyy sitten Ruotsi.


       Eipä taida termoskahvit paremmilta maistua missään muualla. Saari tietenkin kierrettiin vielä ympäri, tutkittiin kasveja, ihailtiin sileitä kallioita ja tuijoteltiin horisonttiin. Vielä ajeltiin uloimmat karit ympäri, kierrellen ja kaarrellen. Saimme nauttia aimo annoksen parasta rannikko luontoa.

Ärväskivi.

 


Kivivallia.

 
Lyökin Pooki. Ärväskiveltä nähtynä.


Saaren keskustan niittyä.


     Pookin vieressä on muuten Ärväskivi niminen saari, sen luonto ja tunnelma on jäänyt minulle erityisesti mieleen. Rantakalliot, muutama puu ja katajia. Keskellä jotain varpuniittyä ja paljon kiviä. Saareen on varmaan jääkausi tuonut upeat kivivallit. Pohjoisranta on pesimispaikka monille merilinnuille. Täällä voi mielessään nähdä entisaikojen kalastajia ja hylkeenpyytäjiä lepo tauolla, tai tuulelta suojassa. Erikoinen ja kiehtova tunnelma.

   Onneksi on näitä kohteita ja tällaisia ystäviä, hienoja hetkiä ja kokemuksia upeassa saaristossamme. Näitä on hieno tunnelmoida näin tammikuun pakkasilla, - 25˚ näyttää mittari tätä kirjoitellessa.





         Viime vuonna tein tämän sorttisen parin iloistuttamaan väreillään.



"Juuri sillä hetkellä."



"Päivä ja yö."


 

    Kesää ja lämpöä muistellessa voisi viedä ajatukset aikaan ennen viruksia, jolloin oli vielä Raumallakin markkinoita, mm kesä, silakka ja pitsiviikko, oheis tapahtumineen. Festivoa, bluesia ja filmifestivaalia unohtamatta. Oli myös pieniä trubaduuri ja bändi keikkoja ympäri kaupunkia, ne kuuluvat kesään. Elävä musiikki, ystävät ja tuttavat, jätetään ne koti grillit ja ruohonleikkurit muutamaksi päiväksi jäähtymään ja osallistutaan. 



Savilan tunnelmaa.


Brummi järjesti pihakonsertteja.
Seuraavana päivänä.


Ismo Alanko, Vanhan Rauman sisäpihan bileissä jokunen vuosi sitten.


Voihan markkinat.


Punaiset teltat sillalla.


Makkara paikka.

 Onhan tässä jo kärvisteltykin, näin olemme toivottavasti oppineet arvostamaan ystävyyttä ja vapaata yhdessä oloa. Toivottavasti jo ensi kesänä voimme nauttia näistä pienistä ja isommistakin tapahtumista, kun niitä meitä varten järjestetään. Nähdään suvella sitten.


   Näitä neliön muotoisia maalauksia on myös esittelemättä jonkin verran, tässä kolme tällä kertaa.


"Lumipyry."

"Mahdollisuudet vähenevät."


Rautainen kuva.

  Mukavaksi lopuksi (mielestäni) kirjoituksen teemaan sopivat teokset, ”Appelsiinimehua Kreetalla”, on tunnelma kuva ja muistijälki pienestä lämpimästä hetkestä, nautitaan niistä. ”Karuselli”, vie meidät kesän iloisiin hetkiin ja tapahtumiin. Mutta ennen sitä talvi terveenä, ja energisenä sitten kesään.



"Appelsiinimehua Kreetalla."


"Karuselli:"


       Palaillaan ennen sitä. Matso.