Sivut

26.12.2020

           Naivisteja tapaamassa Iittalassa, Uusikaupunki, Hiu, Penninperä, Egyptinkorpi ja Pyhämaa.

   Hei taas. Näin aluksi jälleen taulu esittely. Nyt kyseessä oleva on jo vuodelta -18,

noihin aikoihin oli valmistunut teos sarja Rauma 575 vuotta. Maalaamalla, piirtämällä ja valokuvista tuunaamalla koottu sarja vaati paljon valokuvia. Sarjan valmistumisen jälkeen halusin tehdä vielä yhden kuvan, jossa käytin näitä tekovaiheessa valikoituneita käyttämättömiä kuvia. 

   Otin teoksen esille siksi ettei tämä ole ollut esillä näyttelyissä, ainoa kerta oli Ugissa Rauman Taiteilijaseuran yhteisnäyttelyssä, silloin nimellä ”Fasadeja” mutta muutin sen nimeksi tänään ”Koottu Raumalta”.






   Kirjoitan tätä joulukuun päivänä jolloin sataa vettä ja välillä ilma on taas sakeana ankeaa tihkua, on pimeää kuin sanonko missä?

   Ihan väkisinkin tässä rupeaa muistelemaan valoisia aikoja ja kesää kaipaamaan, kun tuo matkustaminenkin on näissä oloissa suht hankalaa. Turku viikonloppu tai vastaava, joku teatteri tai musikaali reissukin olisi nyt todella virkistävää. Mutta ei nyt, parempi vaan odotella parempia aikoja ja nyt ryvetään syvällä harmaassa ankeudessa, se meiltä käy, on tuolla tämän kansan geeneissä. 



Musikaali muisto, Notre Damen kellonsoittaja ja tauko leivos.


 Viime kesän Art-Trip matkoista tähän sopii kuvattavaksi vierailu naivistien luona Iittalassa. Kauniina kesäpäivänä tehty vierailu oli hauska ja mieleenpainuva, sellainen hyvän mielen matka. Puukoulun Naivistit näyttelyä suosittelen kaikille matkaajille, me ainakin palaamme tänne uudelleen.  Mukava alue on muutenkin kierrellä. 



Vanha puukoulu


Yleisnäkymä näyttelystä


Selfiet


Petra Heikkilän ”Kantti kestää”


Petra Heikkilän. ”Koruton”


Leppäsen Esan teoksesta lähikuva. Teos oli nimeltään ”Meiän äite hommas tämmösen traktorin, missä on etukauha”


Stina Engvall. ”Kuuhulluus”




Arja Jäppisen veistoksia oli esillä useita.




Täällä voi tutustua myös Suomalaisen lasin historiaan Designmuseo Iittalassa. Merkittäviä sarjatuotanto esineitä ja taide-lasia muotoilumme kulta- ajalta. Sieltä löytyy Sarpanevaa, Wirkkalaa, Toikkaa, Hackmanin ja Nuutajärven parhaita tuotteita. Hyvä kohde oli sekin, lisäksi vielä käsityöläis ym: puotien tarjonta niin huomaa että päivässä tunteja on liian vähän.



Designmuseo Iittala.


Lasivaasi 3590. Tapio Wirkkala.


Tokio. Tapio Wirkkala.




   Minulla on, kuten jo monta kertaa olen maininnut niitä vanhoja ruutuvihkoja 70-80 luvuilta tallella. Näissä on luonnoksia, viitteitä ja epämääräisiä suttauksia, joihin olen vielä kirjoittanut muistiin lisäyksiä väreistä tai korjauksista. Ei niistä kaikista saa mitään tolkkua, mitä silloin on ajatellut, näitä on ollut tarkoitus tehdä heti pois sen mielikuvan mukaan tuoreeltaan. Silloin niin selkeistä muistiinpanoista ei ole helppo jatkaa, kuvittelemalla ja tulkitsemalla niistä löytyykin ehkä jonkinlainen mielikuva esille. Tässä esittelen kaksi kuvaa joiden lähtökohtana oli muutama viiva ja kirjoitettu väri suunnitelma, vaikea sanoa tulkitsinko oikein suunnitelmani vai tuliko uusia näkemyksiä.



”Rakensin puutarhan”


”Rakensin hedelmätarhan”




       Kesään vielä palatakseni, meillä on tapana käydä Uudessakaupungissa munkki kahvilla fiilistelemässä pakkahuoneen rantatunnelmaa, siellä tapaakin usein Raumalaisia tuttuja, joita ei kotipuolessa näe. Ugi on kiva kesäkaupunki ja mukava päiväretki kohde.



Pakkahuoneen rannassa.


Luotsinmäellä.


Luotsinmäki ja vanha kirkko.


Luotsinmäen kujilla.


Tämä teos oli joskus kadun yllä.



   Joskus teemme myös paaluumatkan Hiun, Lepäisten, Lyökin, Kammelan ja Pyhämaan kautta kotiin. Tämä on hieno reitti rauhalliseen matkan tekoon. Hienoja tunnelmia kauniissa saaristossa ja pikku kylissä. Kannattaa ajella, joskus kun on aikaa ja seikkailu mieltä.


Lepäistentien varrella, olisikohan tässä joskus laskettu tai nostettu tukkeja merestä?


Venevaja ja joutsenet.


Pyhämaan kylän rannassa.




Egyptinkorpi ja Penninperä. Tästä käännyttiin suuntana Liesluodon kansallispuisto.
Sinne pääsee autolla aika lähelle, opasteet reitille johtavalle polulle saisivat kyllä olla paremmat, siellä loppupään parkkipaikalla, josta jatketaan jalkaisin alueelle joka on osa Selkämeren kansallispuistoa.



Selkämeren karua kauneutta.


Tauko käkkärä mäntyjen katveessa, jossakin kansallispuiston reunamilla.


   Taide, sen tekeminen, tutkiminen, katsominen ja kokeminen, (maalauksista, piirtämisestä, valokuvista aina kuvanveistoon), on jostain lapsuuden kokemuksesta alkanut ja pysynyt aina vahvistuen mukana matkallani. Sille olen paljon antanut, mutta enemmän olen siltä saanut. Edellisessä jutussa kerroin kuuden uuden kuvan synty tarinan, tässä jatkoa kuvien kera, kaksi samaan sarjaan kuuluvaa teosta.



”Kaikki iloiset hetket.


”Kaikkea hyvää.


   Tässä taas on leikkimielinen maalaus/piirros kuvitellun ihmisen muistoista ja kokemuksista. Näitä on meillä kaikilla piironginaq laatikoissa, vintillä tai kirjahyllyissä näkyvillä. ”Melko erilaisia lähtökohtia” on tämän nimi.





 Loppuun vielä kolme maalausta yhä jatkuvasta sarjastani.



”Pienen sademetsän sisällä”.


”Kesäinen niitty”.


”Linnunradan tuolla puolen”.

     Vettä sataa vieläkin ja on harmaata ulkona. Jouluvalot siellä sun täällä valaisevat maisemaa iloksemme ja jouluvalmistelut ovat alkaneet perinteisellä rutiinilla. Sitten alkavatkin päivät pidentyä ja voidaan toivoa valoisia päiviä.

   Jälleen tämä juttu meni pitkäksi. Olisi se niin hienoa kun osaisi kirjoitta hauskasti, kiinnostavasti, lyhyesti ja ytimekkäästi, mut ku ei.




   Talven odotusta, niille jotka sitä kaipaavat.      Toivoo Matso. Kesän lapsi.