Sivut

19.2.2019


Kotimaisemissa takaisin.

   Ulkomaan matkojen, hienojen kokemusten  ja maittavien ruokien, sekä rentoutumisen jälkeen, sitähän matkailu parhaimmillaan on, sivistävää,  rentoa elämästä nauttimista hyvien ystävien kanssa. Palaamme jälleen kotimaisemiin ja Raumalle. Meillä kesät kuluvat pääasiassa Kortelan mökillä, se on sellainen vanha (minun ikäiseni) perusmökki, Tuulan suvun perikunnan hallussa, siellä on monet saunomiset ja kesäjuhlat vietetty, usein on ilosta seuraa mukana.


Saunan jälkeen.



Illan viimeinen kalastaja.


Auringonlaskun jälkeen.


Kesäillan rauhaa.


Vielä saa grillaus paikka odottaa.



Kesäkaupunki


   Myös Raumalla nautitaan kesästä, miljööstä ja tapahtumista ahkerasti, onhan tämä upea kesäkaupunki, on RMJ,  Festivo, Pitsiviikko, Rauma Blues ja Blue Sea filmifestivaalit.


Jokirannan kesämaisema.


Lumpeita Raumanjoessa.


Syväraumanlahtea.

   Talvella vähän hiljaisempaa, on silti ihan itsestä kiinni miten Raumalla viihtyy. Toimintaa kyllä riittää, musiikkia on kaikille korville, teatteria, taidetta ja jääkiekkoa myös.


Ehkä kuvatuin kohde Raumalla on raatihuone, tämä kuva on kymmenen vuoden takaa, mutta sen valot ja varjot  miellyttävät minua vieläkin.


Lumihiutaleita hiljalleen...


...taikka sitten räntää.


Taidemuseon yläkerrasta.

Teoksia ja näyttelyitä

   Minäkin innostuin hyödyntämään valokuva sarjaani Details from Rauma. Sarja on kertynyt vuosien varrella kuvaamistani vanhan Rauman talojen yksityiskohdista. Vuonna 2017 Rauman kaupunki täytti 575 vuotta, sen kunniaksi tein kahdeksan kuvan sarjan, Rauma 575 vuotta nimellä.
   Näissä teoksissa hyödynsin valokuviani, maalasin ensin pohjat kuviin, tein värisuunnitelman, sitten leikkasin valokuvista osia, liittäen kollaasinomaisesti näitä yhteen, muuttaen värejä ja maalaamalla lisäsin hieman "säröä" ja pehmeyttä kuviin.

"Rauma 575 vuotta" sarja.











   Ensimmäisen kerran näitä oli esillä näyttelyssäni Rauman kaupungin kirjastossa Joulukuussa 2017
sekä -18 tammikuussa Taidelainaamon kuukauden taiteilija esittelyssä. 


Rauman Kaupunginkirjaston vitriini näyttelystä.



Vitriiniä.




Taidelainaamosta ruoste kuvia edessä, taaempana neljä Rauma 575 vuotta sarjan työtä.


   Näistä Rauma -teema laajeni enemmän maalauksen suuntaan, neljän kuvan sarjalla "Palanen Raumalta".  






   Samaa teemaa soveltaen maalasin teokset "Tämmöne" ja "Mimmone"




   Lempitekniikkani on serigrafia, sen luonnetta tavoittelin "Detalji" sarjassa maalaamalla tasaisia väripintoja päällekkäin, jokaisella värillä on oma tasonsa, pystyin pelkistämään työskentelyäni,
(näin sain huijattua itseni välttämään tavanomaista rönsyilyäni), seurasin mielessäni silkkipainon tekniikkaa ja sen luonnetta.

Detalji sarjaa. 






Hantla ry Reilan suuligalleria.

   Kesällä 2018 minulla oli näyttely Pyhärannassa, Reilan suuligalleriassa jossa oli näytteillä yli kolmekymmentä teosta, myös vanhempia töitäni näiden uusien oheessa. Luttisten galleria on naapuripitäjässä näyttelyn nimeksi valikoitui "Suuri juhla naapurissa". Teokseni "Une Grande Fete" mukaan. 


"Une Grande Fete"


Rauma sarjaa ja oikealla "Remix"vanhempaa serigrafia sarjaa.



Yksittäisiä teoksia.


"Tämmöne" ja "Mimmone" sekä "Detalji" sarjaa.

Uudenkaupungin Crusellissa.

     Sitten oli vielä syksyllä U:gin Crusellissa Rauman Taiteilijaseuran vuosinäyttely "Juhlien jälkeen".
Tähän näyttelyyn valmistui teos "Fasadeja", joka taisi lopettaa tämän Rauma teeman. Fasadeja sekä teokset "Onko jotain sanottavaa" ja "Ilmaistu syvin tunne" ovat painettu Chromaluxe tekniikalla metallille.


Näyttelyn pystytystä Crusellissa.


Esko Lappalaisen maalauksia, Mollu Heinon valokuvia sekä Marko Mertalan veistos.


Teokseni "Onko jotain sanottavaa", "Fasadeja" ja "Ilmaistu syvin tunne".


Mollu Heinon valokuvia.


   Heinäkuussa teimmekin vaihteeksi kotimaan kierroksen, sellaisen varsinaisen -Art Road Tripin.
Aloitimme Suomen Turusta, sieltä Nuutajärven lasikylään, Kangasalan,Tampereen,Oriveden, Mäntän ja Sysmän kautta Lahteen. Sieltä sitten Hämeenlinnan kautta kotiin. Hieno reissu, täydellinen kesä ilmojen puolesta, leppoisaa matkailua ilman aikatauluja ja näimme paljon taidetta sekä kotimaata.
   Pitääpä palata reissuun tässä kevään aikana, kuvien kera. No niin sainpahan taas blogini uudelleen eloon! Toivon tavoittavani vielä joitakin lukijoita näillä diibadaaba jutuillani.
   Pitäisköhän vähän mainostaa ja tuoda sivuja esille eri tilanteissa? Katsotaan jos kiinnostusta riittää vähänkin, niin kirjoittelen lisää. 

                                                                    Iloista ja keväistä talvea kaikille. Matso.















      








13.2.2019



Tervehdys sinulle, blogini.



   Non nii! Piti oikein tervehtiä omia sivuja, niin pitkä aika viime tapaamisesta on.
Innostuin tässä ehkä vähän liikaakin noihin Facebookin ja Instagramin ="vmselin" sivuihin ja niiden maailmaan. Näissä olen julkaissut valokuvia niin Raumalta, luonnosta ja matkoilta, sekä vähän luovempiakin kuvia. 
   Nyt noin kolmen vuoden jälkeen onkin jo viimeinen aika päivittää tätä blogia. Saa nähdä nouseeko vielä eloon, vai onko jo menetetty luomus? 
   Liian pitkäksihän ja tylsäksi tämäkin venysi jos yrittäisin käydä tässä kolmen vuoden tapahtumia
läpi, varsinkaan kun mitään käänteentekevää, tai ihmeellistä ei ole tapahtunut. Chillailua, vähän remppaa, mökkeilyä, arkea, luomista, sekä piirtämistä ja maalaamista.

   Viimeisestä Kreetan matkastakin on jo yli kaksi vuotta. Tällä kertaa tukikohtana meillä oli Agios Nikolaos. Tässä muutama kuva mukavasta reissusta. 


Kaupungin ehkä kuvatuin näkymä on tämä Voulismeni, entinen järvi joka liitettiin mereen vuosina
1867-71.



Pieni kappeli Voulismenin rannalla.


Näkymä meidän villan altaalta.


Päivä painuu vuorten taa, samalta altaalta fiilistellen.


Almyros Beach, vasemmalla rinteessä meidän tukikohta Villa Olous.


Tyypillinen katunäkymä.


Sixties nostalgiaa.


Sitialla ja Palecastrolla käytiin...


itärannikolla sijaitseva Vai, on kuuluisa rannastaan ja palmumetsästään,
ne ovat kaiketi Euroopan ainoat ns:kotoperäiset palmut.


Keskellä itä Kreetan vuoristoa. Matkalla Sitiasta etelärannikolle, Makrikialos
ja Ierapetra välietappina. Sieltä jälleen vuorten ylitys Makrilla ja Kalo Horio
kylien ohitse vastarannalle ja kohti Agios Nikolaosta.



Kreetalainen asetelma.


Markkinoilla tutustumassa paikalliseen elämään ja meren antimiin.


Sataman liepeillä piti myös käydä, tässäkin kuvassa monta merimies tarinaa.


Tämä fiikus oli kauppaamme vastapäätä, tuoreet leivät ja hedelmät haimme sieltä.


Päivät huipentuivat Kreetalaisesta ruuasta, ystävällisyydestä ja miljööstä nauttimiseen.


Mukavat muistot jäi jälleen kerran, tapaamisiin. Matso



 Italian itärannikko.

    Kesällä -17 oltiinkin poikkeuksellisesti lomalla Italiassa ja kohteena sen itärannikko. Riccione, Rimini, myös Firenzessä ja San Marinossa poikettiin.


Riccionen seutu on Italian suosituimpia rantakohteita, jossa vierailee paikallisen
lomakauden aikana noin kolme miljoona rantalomailijaa. Maksullista hiekkarantaa
on silmänkantamattomiin, molempiin suuntiin. 



Illalla rannalla oli tunnelmallista.


Riccionessa ei ollut paljon nähtävyyksiä, se on siis
varsinainen rantalomapaikka, joka on varsinkin nuorten suosiossa.



Keskustassa hylätty rakennus olisikohan ollut hotelli.


Markkina tunnelmaa.


Parveke näkymä hotellimme terassilta. 


La Notte Rosan odottelua, paikallisten suuri juhla.
Pinkkiä oli maailma täynnä, koko Emilia- Romagan  yli
100 km pitkän rannikon mittainen juhla.

San Marino.


San Marinon tasavaltaan teimme opastetun päiväretken.


Kaunis maa mielenkiintoinen historia ja melkoinen massaturistirysä.


Ylhäältä siintää rannikko ja Adrian meri.


Kivat näkymät välipalaa nauttien.


Vehreyttä muurien katveessa.




Siitä huolimatta kannattaa tutustua, upea paikka ja kyllä siellä
mahtuu kulkemaan.

Firenze.


Firenzessä vietimme myös yhden päivän.


Loggia della Signoria ja patsaita.


Cellinin Perseus ja Medusan pää.


Piazza della Uomon aukiolta.


Mahtava ovi.


Firenzen kujilla, lämpöä oli 35°c varjossa.


Duomoa näkyy kadun päässä.


Asuinrakennuksia lähellä Ponte Vecciota.


Ponte Veccio keskiaikainen kaarisilta, täynnä koru ja matkamyymälöitä.
Firenze syöpyi kyllä mieleeni, upea kaupunki ja taiteen ystävän mekka.
Nyt jäi paikat jonottamatta ajan ja kuumuuden takia, joskus vielä, joku kevät tai syksy
hiljaisempaan aikaan, olisi upea ajatus viettää rauhallinen taide/nautinto loma täällä.

Rimini.


Riminin reissulle vuokrasimme polkupyörät Riccionesta,
noin 10 kilometrin matka oli juuri sopiva.
Casa del Bimbo oli hylättynä matkan varrella. 


Riminin lähiötä.


Riminin kujilta, tämä kuva otettu muistaakseni piazza
L Ferrarilta.




Tiberiuksen silta rakennettu 14 jkr Augustus valtakaudella ja
valmistui 21 jKr, Tiberius vallan aikana. Sen vuoksi sitä kutsutaan
myös Augustuksen silta. (Ponte di Augusto e Tiberio).




Riccionen ja Riminin välillä oli useita komeita hylättyjä tiilirakennuksia,
niissä on kuulemma ollut koko maan kesäsiirtolat lapsille.

Mondaino, San Giovanni in Marignano.


Vuoristokylän rauhaa.



Mondaino.



Viiniretkellä San Giovanni in Mariganossa.
Viinitilalla valmistauduttiin häihin, morsiamen tuoli taisi olla jo valmiina.




Tällainen on mini-kooste lomareissuistamme. Italia oli kyllä upea ja paljon nähtävää
löytyy, mutta vähän jäi pettymyksen puolelle, ruoka oli no joo, ei jäänyt mieleen.
Ihmiset jopa tällaisella turistialueella näyttivät vähän nyrpeätä naamaa turisteille,
iäkkäämmät rouvat etenkin, monta tapausta tuli eteen. Innolla lähdin matkaan,
mutta seuraavasta kerrasta en mene takuuseen, lähtisinkö? No ehkä se Firenze.

   Paljon tulee valokuvattua matkoilla, mutta myös kotona valokuvaus on mukava harrastus. Raumaa 
varsinkin sen vanhaa kaupunkia olen kulkenut ja kuvannut sen katuja, taloja ja niiden hienoja
yksityiskohtia tallentanut vuosikausia. Mitä tämä sitten vaikuttaa minun taiteen tekemiseeni?
    Syntyykö siitä sitten mitään, piakkoin se selviää, ollaan kotona ja kirjoitellaan vähän taiteesta.
   
                                                                                                        
                                                               Pikaisiin tapamisiin. Matso.