Tervehdys sinulle, blogini.

   Non nii! Piti oikein tervehtiä omia sivuja, niin pitkä aika viime tapaamisesta on.

Innostuin tässä ehkä vähän liikaakin noihin Facebookin ja Instagramin ="vmselin" sivuihin ja niiden maailmaan. Näissä olen julkaissut valokuvia niin Raumalta, luonnosta ja matkoilta, sekä vähän luovempiakin kuvia. 

   Nyt noin kolmen vuoden jälkeen onkin jo viimeinen aika päivittää tätä blogia. Saa nähdä nouseeko vielä eloon, vai onko jo menetetty luomus? 

   Liian pitkäksihän ja tylsäksi tämäkin venysi jos yrittäisin käydä tässä kolmen vuoden tapahtumia

läpi, varsinkaan kun mitään käänteentekevää, tai ihmeellistä ei ole tapahtunut. Chillailua, vähän remppaa, mökkeilyä, arkea, luomista, sekä piirtämistä ja maalaamista.

   Viimeisestä Kreetan matkastakin on jo yli kaksi vuotta. Tällä kertaa tukikohtana meillä oli Agios Nikolaos. Tässä muutama kuva mukavasta reissusta. 

Kaupungin ehkä kuvatuin näkymä on tämä Voulismeni, entinen järvi joka liitettiin mereen vuosina

1867-71.

Pieni kappeli Voulismenin rannalla.

Näkymä meidän villan altaalta.

Päivä painuu vuorten taa, samalta altaalta fiilistellen.

Almyros Beach, vasemmalla rinteessä meidän tukikohta Villa Olous.

Tyypillinen katunäkymä.

Sixties nostalgiaa.

Sitialla ja Palecastrolla käytiin...

itärannikolla sijaitseva Vai, on kuuluisa rannastaan ja palmumetsästään,

ne ovat kaiketi Euroopan ainoat ns:kotoperäiset palmut.

Keskellä itä Kreetan vuoristoa. Matkalla Sitiasta etelärannikolle, Makrikialos

ja Ierapetra välietappina. Sieltä jälleen vuorten ylitys Makrilla ja Kalo Horio

kylien ohitse vastarannalle ja kohti Agios Nikolaosta.

Kreetalainen asetelma.

Markkinoilla tutustumassa paikalliseen elämään ja meren antimiin.

Sataman liepeillä piti myös käydä, tässäkin kuvassa monta merimies tarinaa.

Tämä fiikus oli kauppaamme vastapäätä, tuoreet leivät ja hedelmät haimme sieltä.

Päivät huipentuivat Kreetalaisesta ruuasta, ystävällisyydestä ja miljööstä nauttimiseen.

Mukavat muistot jäi jälleen kerran, tapaamisiin. Matso

 Italian itärannikko.

    Kesällä -17 oltiinkin poikkeuksellisesti lomalla Italiassa ja kohteena sen itärannikko. Riccione, Rimini, myös Firenzessä ja San Marinossa poikettiin.

Riccionen seutu on Italian suosituimpia rantakohteita, jossa vierailee paikallisen

lomakauden aikana noin kolme miljoona rantalomailijaa. Maksullista hiekkarantaa

on silmänkantamattomiin, molempiin suuntiin. 

Illalla rannalla oli tunnelmallista.

Riccionessa ei ollut paljon nähtävyyksiä, se on siis

varsinainen rantalomapaikka, joka on varsinkin nuorten suosiossa.

Keskustassa hylätty rakennus olisikohan ollut hotelli.

Markkina tunnelmaa.

Parveke näkymä hotellimme terassilta. 

La Notte Rosan odottelua, paikallisten suuri juhla.

Pinkkiä oli maailma täynnä, koko Emilia- Romagan  yli

100 km pitkän rannikon mittainen juhla.

San Marino.

San Marinon tasavaltaan teimme opastetun päiväretken.

Kaunis maa mielenkiintoinen historia ja melkoinen massaturistirysä.

Ylhäältä siintää rannikko ja Adrian meri.

Kivat näkymät välipalaa nauttien.

Vehreyttä muurien katveessa.

Siitä huolimatta kannattaa tutustua, upea paikka ja kyllä siellä

mahtuu kulkemaan.

Firenze.

Firenzessä vietimme myös yhden päivän.

Loggia della Signoria ja patsaita.

Cellinin Perseus ja Medusan pää.

Piazza della Uomon aukiolta.

Mahtava ovi.

Firenzen kujilla, lämpöä oli 35°c varjossa.

Duomoa näkyy kadun päässä.

Asuinrakennuksia lähellä Ponte Vecciota.

Ponte Veccio keskiaikainen kaarisilta, täynnä koru ja matkamyymälöitä.

Firenze syöpyi kyllä mieleeni, upea kaupunki ja taiteen ystävän mekka.

Nyt jäi paikat jonottamatta ajan ja kuumuuden takia, joskus vielä, joku kevät tai syksy

hiljaisempaan aikaan, olisi upea ajatus viettää rauhallinen taide/nautinto loma täällä.

Rimini.

Riminin reissulle vuokrasimme polkupyörät Riccionesta,

noin 10 kilometrin matka oli juuri sopiva.

Casa del Bimbo oli hylättynä matkan varrella. 

Riminin lähiötä.

Riminin kujilta, tämä kuva otettu muistaakseni piazza

L Ferrarilta.

Tiberiuksen silta rakennettu 14 jkr Augustus valtakaudella ja

valmistui 21 jKr, Tiberius vallan aikana. Sen vuoksi sitä kutsutaan

myös Augustuksen silta. (Ponte di Augusto e Tiberio).

Riccionen ja Riminin välillä oli useita komeita hylättyjä tiilirakennuksia,

niissä on kuulemma ollut koko maan kesäsiirtolat lapsille.

Mondaino, San Giovanni in Marignano.

Vuoristokylän rauhaa.

Mondaino.

Viiniretkellä San Giovanni in Mariganossa.

Viinitilalla valmistauduttiin häihin, morsiamen tuoli taisi olla jo valmiina.

Tällainen on mini-kooste lomareissuistamme. Italia oli kyllä upea ja paljon nähtävää

löytyy, mutta vähän jäi pettymyksen puolelle, ruoka oli no joo, ei jäänyt mieleen.

Ihmiset jopa tällaisella turistialueella näyttivät vähän nyrpeätä naamaa turisteille,

iäkkäämmät rouvat etenkin, monta tapausta tuli eteen. Innolla lähdin matkaan,

mutta seuraavasta kerrasta en mene takuuseen, lähtisinkö? No ehkä se Firenze.

   Paljon tulee valokuvattua matkoilla, mutta myös kotona valokuvaus on mukava harrastus. Raumaa 

varsinkin sen vanhaa kaupunkia olen kulkenut ja kuvannut sen katuja, taloja ja niiden hienoja

yksityiskohtia tallentanut vuosikausia. Mitä tämä sitten vaikuttaa minun taiteen tekemiseeni?

    Syntyykö siitä sitten mitään, piakkoin se selviää, ollaan kotona ja kirjoitellaan vähän taiteesta.

   

                                                                                                        

                                                               Pikaisiin tapamisiin. Matso.