"Pakkanen paukkuu Risukarissa."
”Pakkanen paukkuu Risukarissa”, sellaisen nimen annoin tälle. Mitä siitä sanoisin, ensin oli vain kylmä maisema, johon halusin lisätä jotakin. Mielessä oli merenkulku, tekisinkö väylän ja lisäisin laivan antamaan kuvalle luonnetta tai merkityksen? Se olisi ollut itsestään selvä, helppo ratkaisu. Entä lintuparvi taivaalla, pilkkijä, hiihtäjiä tai jotakin muuta, kaikkea olisi mahdollista laittaa. Jotenkin sitten päädyin tähän ”Risukari” teemaan, ehkä halusin yllättää tai rikkoa maiseman, enpä tiedä. Tästä voisi jatkaa uusilla tunnelmilla, pienen sarjan merkeissä. Ensin risukimppuni näytti orvolta tuolla kylmässä maisemassa, vähän huvittavakin se oli. Ajattelin kuitenkin kylmää, pakkasta joka paukkuu ja ”helistelee” maisemaa. Meren sekä jään ääniä kovassa pakkasessa kuunnelleet, tietävät mitä tarkoitan. Mutta miten sen siirtää kuvaan? Siitä tuli pieni haaste, (niitähän kuvataiteessa tarvitaan, jollei halua päästää itseään helpolla.) Siis miten kuvata ääntä maisemaan, tulihan siinä monta vaihetta läpi käytyä, ensimmäisenä tutut ja totutut efektit sarjakuvista ja POP taiteen maailmasta. Kaikenlaista sutimista siinä oli, vaikea itse sanoa miten onnistuin , mutta tätä oli hauska toteuttaa ja itse kuvittelen vieläkin että kuvassa meri ja jää kertovat meille, nyt on kylmää ja pakkasta.
Risusaari jonka muutin Risukariksi matkan varrella, oli jonkinlainen teema lopultakin, saman karin sommittelin uusiin teoksiin, jotka syntyivät erilaisten maalattujen taustojen mukaan. Näin valmistuivat vielä teokset.
"Risukari myrskyssä."
"Lumituisku Risukarissa."
Viime kerralla tässä oli kuva ”Yökiitäjän uudet lakerimaiharit.” jolle lupailin kaveria. Tällainen siitä tuli. ”Päiväperhotkin somettaa yöllä.”
"Päiväperhotkin somettaa yöllä."
Kesämuistoja sarjan jatkoa mietin, mitä nyt tällä kertaa laittaisin, kuvia on kertynyt muutamalta retkeltä Pyhärannan Reilasta, joten lähdetään kuvamatkalle Hierkonpolkua Kyhkärännokkaan. Alueellahan oli armeijan harjoitus alue vuoteen 2014 asti. Alue siirtyi Metsähallituksen ja Rannikon luontopalvelut hallintaan. Luontopolkua ylläpitää Reilan kyläyhdistys Reidu. Talkoovoimin suunniteltu ja kunnostettu 3 km suuntaansa oleva reitti on hyvin merkitty oranssisilla merkeillä, mennen tullen ovat näkyvillä. Matkan varrelta löytyy kaksi tulen teko paikkaa ja on siellä laavukin, jonka vieressä käymälä. Polulle voi lähteä kolmesta eri paikasta, sillä parkkipaikat autoille löytyvät, polun lähtöpaikasta Reidun saunalta. Puolivälin paikkeilla on Säikän pp ja Kyhkärännokan pp on sitten länsipäässä, niemen nokassa.
Ajoittain kivinen polku myötäilee rantaviivaa.
Säikän kohdalla on hiekkaista kuivaa mäntymetsää.
Hiekkaharjun päältä.
Maisemat merelle ovat hienoja.
Kosteaa merenlahtea.
Pilvet meren yllä.
Hiekkarantaakin löytyy.
Rantaviiva.
Rantaviivaa tammikuun reissulta.
Myrskyn jälkeen.
Joku kulkija oli tehnyt kiepin kaislasta.
Merenranta kasveja ja kultakuoriainen.
Vanha mänty pyrkii valoon.
Männyn ja koivun liitto.
Armeijan juttuja, olisko kylmäkaappi.
Oli rannassa tyypillistä luonto rekvisiittakin.
Oliko Rauma-U:gi radan rakentamisen valmistelut jo näin pitkällä?
Perhosia rantakivillä.
Tummat pilvet mantereella.
Kyhkärännokassa, tässä tykistön ampumapaikalla.
Merelle tuijottamiseen tottuu, on se niin hienoa,
horisontissa häämöttää vene, matkalla ehkä U:giin?
Nokasta suoraan länteen, täällä oli horisontti kateissa.
Suositeltava hyväkulkuinen luontopolku käykää köpöttelemässä.
"Vihreän pyrstö."
"Keskimäärin hilpeämpi."
"Oranssin pyrstö.
Viime vuoden satoa nämäkin, tämä sarja on tällä hetkellä kahdeksan kuvan kokonaisuus. Olen jo aikaisemmin esitellyt sarjasta kaksi teosta 06.11.20. blogissani. Näiden tekemisestä olen nauttinut, miettinyt värejä, sommittelua, kokonaisuutta, luonnetta, siihen lisätään työ ja sattumaakin poimitaan parhaimmillaan mukaan, vielä mielentila ja väreillä räiskintä, siinä erilaisia lähtökohtia joista syntyy kuva, olisiko se sitä luomista sitten?
"Aurinko tanssii."
"Öinen sade."
"Tulikärpästen tanssi."
Kolme pienempää maalausta myös viime vuodelta. Tätä noin kolmenkymmenen kuvan sarjaa olen myös aiemmin esitellyt täällä useissa blogeissani. Nyt on näiden vuoro. Tämänkin sarjan tarina jatkuu vielä uusilla oivalluksilla.
Tämä onkin jo se niin sanottu toinen tarina. Onni poika Lahesta nauraa usein näitä meidän sanoja, sanontoja ja lauseita. (On niilläkin outoja juttuja siellä päin) No näissä onkin meillä varmasti sitä koomista ja rumaltakin kuulostavaa sävyä. Ainakin noin sivusta TV:stä tai radiosta kuultuna. Kerran kahvi pöydässä höpöteltiin pullasta ja hyvälisistä kahvin kanssa. Siinä Onni muisteli kuinka silloin alkuun häntä nauratti ja oli jäänyt mieleen lause, ”Kaffe ilmam bulla o turha.” Tai jotain näin se oli, juttu oli jatkunut että,,, ei oo, minä olin tuumannut siihen, om maar. Se sitten oli ollut niiiiin hauskaa, näytti olevan vieläkin. Olen noita ”huoneentaulujani” tehnyt vuosien varrella kymmenittäin, Rauman ja kirikielen teksteillä ja myös Englanniksi, siinä kahvipöydässä lupasin, että tästäkin pitää tehdä huoneen taulu jos se nyt niin hauskaa on.
Tämä on jo on jo toimitettu sinne Lahtikaupunkiin, naurakoot nyt.
Helmikuun pakkasilla, kirjoittanut kesän lapsi. Nauttikaa valosta matso.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti