Sivut

2.4.2015

Sinikeltainen kevät.

                                       Sinikeltaista kevättä kaikille.  Täällä kevättä rinnassa itsekullakin. Jo näkee kaikenlaisia kevään merkkejä, luonnossa ja miksei kaupungillakin. Mopoja ja moottoripyöriäkin on jo muutama liikenteessä, aurikolaseja aina vaan enemmän ihmisillä, vaikkei niin paistaisikaan. Näin jo yhdellä äijällä shortsitkin, Kauppakadulla tepasteli. On tää taas mukavaa aikaa pitkän ja pimeän talven jälkeen. Tuntuu kuin tuo valo pääsis jonnekin tuonne "käpyrauhaseen" ja alkaa jo kaikenlaiset kesäajatukset mylläämään pääkopassa. Laitan ihan kiusaksikin vielä muutaman talvikuvan tähän niinkuin muistoksi, sillä olihan meilläkin muutama ihan talvinen päivä täällä länsirannikollakin.


 Tämä on mun "yläpellolta"


    Tää taas on otettu lehden noutomatkalta.


Tässä on se roskis minne talvi korjataan.

    Mutta olihan se enemmän sellaista märkää ja pimeää. Ja minähän en sellaisesta tykkää, enkä myöskään kovasta pakkasesta. En taida olla oiken talvi ihminen. Silloin ihan pimeimpänä aikana "tällä tarkoitan noita ilmoja" tuli kirjoitettua oikein runokin, tai ainakin sinnepäin?
    Tällainen:                          
                                               Itse en talvesta tykkää,
                                               on kylmää ja luonto on mykkää.
                                               Kuulin, sen selkä taittui,
                                               lämpöinen toti maistui.
                                               Täällä on pimeää ja märkää,
                                               ankeaa, tilaan medium härkää.

    Taisi runoilut jäädä tähän.

    Mutta tuleehan sieltä se kevät kun vähän sitä auttaa, ituja ja yrttejä kasvaa meidän "yrttihyllyllä" on kivasti vihreetä, siitä on kiva nyppiä koristeeksi ruokaan ja salattiin, jos malttaa.


    Kortelassa on mukava käydä seuraamassa kevään edistymistä, nyt ei enää viimeksi ollut jäitä, kuin ihan rannassa, eikä niitäkään varmaan enää ole.


    Auringonpimennyskin oli 20.03. nyt en ihan aktiivisesti sitä seurannut, en edes ottanut kameraa mukaan. Mutta silloin tuli mieleen edellinen pimennys tammikuussa 2011. Silloin sain ihan mukavia kuvia otettua satamassa, siinä kun pakkanen ja paperitehtaan höyryt toimivat suodattimina.


    Yhtenä lämpimänä päivänä kierrettin Pitkäjärven ympäri se on kanssa sellainen mukava reitti, ja minulla kamera mukana. Otin alkuun kuvan vesiputouksesta, siinä kun oli hieno valo takana.


    Ja tässä on lintukuva, vaikkei sitä heti huomaakaan.


    No oli se kuitenkin enemmän kävelyä kuin kuvaamista. Mutta usein tulee "napsittua" jotain. Ja jos sen kameran jättää kotiin, niin silloin on ainakin jotain ihmeellistä kuvattavaa, ihan korvaamatonta. Joopa joo! Minulla on se kehystyshomma jatkunut, joskin vähän hitaammin, mutta en malta olla laittamatta muutamaa juttua esiin kehyksissä.
    Näitä "huoneentauluja" olen sillai tasaisesti kehystellyt erilaisiin kehysmalleihin.





    Noissahan onkin aika paljon tätä kevättä teksteissä. On kevät puuhaa, kuka mistäkin tykkää, toiset ovat multasormia, jotkut rakastuvat ja kesällä meillä on se Rauma Blues. Sainpas väännettyä näistäkin jotain tekstiä. Mulla on ikivanhoja Tiimarikehyksiä, varmaan jotain tarjouksia, olivat vähän naarmuuntuneet joten jouduin tuunaamaan niitä uuteen uskoon. Näihin värkkäilen noita käsiteltyjä valokuvia.


"Ikuinen uusiutuminen"


"Luulin nähneeni"


"Olis kyllä hauska mennä"


"Verkon suojassa"

    Tämän tyyppisiä luukkukuvia olen ottanut jo vuosikausia, niistä on tullut sellainen keräilyjuttu mulle. 
    On sitten vähän isompia kuvia, nämä ovat ajalta jolloin tein vielä serigrafioita, niitä seuloja pestessä aina tuli roiskeita suojapahveille. Joskus niistä löytyi joku hahmo tai kuva. Tässä pari esimerkkiä.


"Kimallelintu, koira ja kissa"


"Särkynytsydäminen"

    On tänä vuonna syntynyt uusiakin töitä, tässä on kaksi esimerkkiä digipiirroksista, joiden teemana on jokin teksti.

"Jonguverra hunööri hei!"

    Idea tähän tuli joskus siitä kun nämä Euroviisu edustajamme, Pertti Kurikan Nimipäivät, olivat tv:haastattelussa ja yksi heistä sanoi että "vähän kunniotusta hei" väänsin sen jotenkin meidän murteeksi.


"Dignity"

    Tämä on seurausta tosta edellisestä, sille on kaksi kaveriakin, laitan niitä sitten myöhemmin esille.
Tällaiset kahden kolmen työn sarjat tulevat ajalta jolloin opiskelin syväpainografiikkaa Elina Salon oppilaana, hän usein muistutti että kuvapari tai sarja on näyttävämpi kuin yksittäinen työ.

    Nyt on muuten kaikilla tilaisuus nähdä, mikä on Raumalaisen kuvataiteen tila tänään. Taidemuseossa on Rauman Taiteilijaseuran 70v: juhlanäyttely käykää katsomassa. Muutama on vastaan tullessaan vinkannut että on näyttelystä tykännyt. Siellä on minultakin pari työtä jos tarkkaan katsoo.

    Niin mullahan on otsikkona tää sinikeltainen kevät, on tää taas tätä!!! Lukko meni taas välieriin niinkuin tossa viimeksi ennustelin. Ja Rauma on sekaisin, tuntuu että sitä kannua on täällä odoteltu niin kauan ja aina keväisin petytty, ettei uskalleta nauttia näistä huippupeleistä. Onhan se rankkaa joka vuosi pettyä, usein jo keskellä kautta. 
    Olihan tuo Kalpa sarjakin upea näytelmä. Siinä kun oli sitä draamaa, taistelua ja riemua, vaihdellen nopeaa tahtia tunteesta toiseen. Upeita pelejä. Aika hyvin sopii tuo Kalpa, Tappara, Kärpät kuvio, jos ajattelee Jyppi,Hifk, Saipa, Blues vaihtoehtoja. 
    Tämä Tappara sarja se se vasta mielenkiintoinen onkin jo lähihistoriastakin. Mutta sitten on tää Ville, josta on media vääntänyt herkullisia juttuja, onhan tämä asetelma sen arvoinenkin, ei siinä mitään. Mutta vähän liikaa. Onneksi kaveri itse on niin fiksu, että sanoi tänään lehdessä et siellä ovat vastakkain Lukko ja Tappara. Siinä on miehellä oma mieli ja tahto, vastassa kotikaupunki, tuttavat, sukulaiset, perhe ja seuraava työnantaja. Kahtena viime kautena hän on pudottanut Lukon lomille. Nyt vaan tuntuu että paukut ovat pehmentyneet, saiskos vielä jotain irti? Henkilökohtainen suomenmestaruus puuttuu, riittääkö se motivoimaan, vai pelaillaanko vaan kausi loppuun? Olenko taistelevinani vai taistelenko? Miten kroppa antaa myöden? Jännä nähdä, näkisin mielelläni sen ärsyttävän rouhijan, hämmentäjän, meidän väreissä vaihteeksi, sen Villen jonka muistan viime vuosilta välierissä Lukkoa vastaan. Mutta taitaa ne ratkaisijat olla muissa kentällisissä. Onneksi porukassa on mukana näitä jotka ovat ottaneet "roolia" vaikessa hetkissä. Keväällähän ne pelimiehet nousevat aina viimeistään esiin. 
    Huippuhyvää taistelua on ollut Lukolta, vielä vähän lisää friskejä otteita molemmilla maaleilla ja tarkempaa sihtiä laukauksiin, niin hyvä tulee. Nautitaan keväästä Raumalaiset, tästä taitaa tulla pitkä!!!
    Mulla on nätä sinikeltaisia tauluja Jarin Kuvakaupan, Silmäoptiikko Palmun ja Kontion ikkunoissa.
Keikkohuumaa levittämässä siis minäkin.



    Kesällä sit fiilistellään rannoilla ja kaupungilla, kävi miten kävi.


"Vanha Rauma fiilis"

                                                                           Kevättä kaikille: Matso.




           
              
  

      





18.3.2015

           Sinikeltainen Rauma, Rauman Lukko välierissä.

     No nii! Vähän erilaista tekstiä nyt. Kävin tossa päivällä torilla ja tuli seurattua kun noita Lukon värejä alkoi imestymään, katukuvaan ja kauppoihin. Niitä näkyi levittävän kaikenkirjavaa porukkaa oli nuorta ja myös "papparaisia", mukana totesin olevan myös ainakin yhden myyntipäällikkönkin Lukosta. Se oli innokasta talkoohenkistä puuhaa. Ajattelin siinä että ollaan me Raumalaiset mahtavia tässä jääkiekkohulluudessamme. Sit sen yhden ravitsemusliikkeen ohi kävellessäni, huomasin muutaman pelimiehen olevan ruokailemassa yhdessä, (tunnistin ne Villen hymystä) oli varmaan mukavaa ja yhteisöllistä nautiskellessa yhdessä ja rentoutua, ennen huipennusta.
    Menin siitä kantakahvilaani nauttimaan "päiväkaffetta" siinä istuskellessani ja tätä kiekkokevättä ja sinikeltaista Raumaa miettiessäni, sain ajatuksen että kannanpa minäkin Raumalaisena korteni kekoon tässä kiekkobuumissa. Mulla on muutama Raumankielinen ja Lukkoakin sivuava "Huoneentaulu" valmiina parin vuoden takaa. Eikun kirjoittamaan tsemppiä kannatajille ja pelaajille.
    Meillä Raumalaisilla kun on nuo värit saatu jo äidinmaidosta.


 
  Sentakia on myös "prillit" usein säätyneet omalle väritaajuudelle. Ja niinhän se pitääkin, hyvä näin.



  Nii i, taas on kevät tulossa ja pitkälle pitäis mennä, mutta on kentällä muitakin värejä, eikä se helppoa tule olemaan. Menee miten menee, me Raumalaiset tiedämme väreistä ainakin tämän verran.



 Aika mukavaa tää kevät taas on, onneksi siihen kuuluu myös nää pelit. Varsinkin kun on meidän Lukkokin mukana. Pakeille vähän lisää voimaa ja hyökkääjille toivon et se "jyvä" löytyis vähän paremmin. Et ei tarvi niin paljon tehdä hommia yhden maalin takia, hommiahan te kyllä teette! Ei se "pömön" tekeminen niin vaikeeta ole. Kannattajille ja Raumam Bojille sanoisin että pitäkää hauskaa ja kannustakaa, tää on taas karnevaaliaikaa, nauttikaa niinkauan kun sitä kestää. Rauma ja pelimiehet, tehdään tästä niin vakuuttava kevät että pitää paikkansa tää viimeinen.



                                                                                                           Palataan asiaan Matso. 

11.1.2015



Terve taas!

          Jatkan näitä kohinoitani jälleen. Viimeksi oltiin Venetsialaisissa ja alkusyksyssä.

Venetsialais tunnelmaa Kortelassa. 

Syksyä Jokirannassa.
Kanaalin syksyä.





          Minulla syksy meni upeasti kun oli nuo ilmatkin hienoja. Oli siinä juhlaakin mukana, kun tuli Tuulan kanssa kymmenen yhteistä vuotta täyteen, sitähän oli syytä juhlia, niinpä "jotkut" sitten monilla kakuilla ja grilliherkuilla "yllättivät" meidät. Oi sitä juhlimista, vähän laulettiinkin. Terveiset sinne ja kiitokset vielä kerran, oli huippu tarjoilut ja mieliinpainuva ilta.

Upeita ja makoisia kakkuja.

Vähän savutti, mutta herkkuja syntyi.


        Näissä merkeissä se syksy alkoi. On jäänyt jotenkin päähän nämä kuulumisten kirjoittamiset
aika järjestyksessä, pitää saada tää blogi ajan tasalle. Ihan kuin jotain päiväkirjaa. No jotain pitää tässä kirjoitella, olis muuten paljon helpompaa jos koulussa olis tuo äidinkieli kiinnostanut. Meillä 
pojilla se kun ei ihan suosituin aine ollut. Sekin vielä harmittaa kun sitä ei ole tullut myöhemminkään kehitettyä. Olen sen matkan varrella usein huomannut, varsinkin työelämän eri vaiheissa. Niinpä nää mun kirjoittelut ovatkin tällaisia "omasta kynästä" lähteneitä, mutta enpä jaksa niitä tässä pohtia. Kirjoitan sitten vaan näin.
        Käytiin Lönnströmin taidemuseokin hyvästelemässä. Siellä on vietetty monta hyvää hetkeä taiteen parissa. Myöskin erittän hieno rakennus.

 



      Tuli mieleen että oltiin siellä joskus tosi nuorina , POLIISIN pakeillakin. Se taisi olla elokuuta, kun kun olimme tulossa Merskasta tansseista? Muutaman kaverin kanssa ja oli sinää tyttöjäkin mukana. Kivisillalla ja siinä ympärillä oli todella paljon porukkaa koolla. Mekin pysähdyimme siihen
sillalle, kyselemään muilta että mikä tämä juttu on? Mikä meininki? Mitä täällä tapahtuu? Siinä samalla tuli tuli "mustamaija" vauhdilla siihen, ovet pamahti auki ja auto täyteen hulinoitsijoita ja räyhääjiä. Me tietysti siinä joukossa poliisiasemalle syyttömät. Siellä meitä sitten yksi kerrallaan kuulusteltiin, yhdessä pienessä huoneessa koko porukka. Yhdellä sormella per käsi se poliisikin kirjoitti henkilötiedot ylös. Kova pölinä ja hässäkkä siinä oli, niinpä hetken kuluttua siltä virkamieheltä meni hermot se huusi ja ärjyi aikansa ja sitten ajoi kaikki ulos, huusi vielä että tämä
juttu on tässä. Ei tullut nimeä poliisin kirjoihin kaikille. Nämä jutut kehittyivät sitten niiksi nuorisomellakoiksi, mutta se on jo toinen tarina.

      Syksyn aikana olen jatkanut kuvankäsittelyn, digitaalisen piirtämisen ja maalauksen opiskelua. Sillai tyvestä puuhun metodilla taas, kuten joskus grafiikkaakin. Tekniikoissa ensin perusasiat haltuun, että pystyy sitten toteuttamaan ideoita. Nyt on jo muutama piirros ja maalaus valmiina ja jopa kehyksissä. On se taas aika "siistii" katsoa mitä on saanut aikaan, ihan konkreettisesti.

Memory sarjaa, grey, blue ja orange.
    Memory sarjan aihe on sieltä minun ruutuvihosta vuosien takaa. Siinä on sellaista silmänkääntö
temppua mukana. Jos ajattelet esim, jotain laattoja jotka on ladottu tuolla tavalla, niin missä on se päällimmäinen? Mistä se alkaa, mihin päättyy? Se kiertää ympyrää, palaa takaisin, niinkuin muistotkin usein.

Tässä kaksi esimerkkiä huoneentauluista uus`vanhoissa kehyksissä.
"Love for ever" vas. On valokuva, talon ovesta, Kreetan vuoristokylässä.
"Oh no! Pablo was a drinking not me". Taas on jonkinmoista huumoria.

      Muutama grafiikan työkin pitäisi vedostaa valmiiksi, kun jostain puuttu vielä vedoksia. Saas nähdä tartunko vielä kuparilevyynkin ja ferriin, olis sekin taas,,,
      Jokin aika sitten menin työhuoneelleni vähän "järjestelemään" paikkoja. Siitähän tulikin ihan selkeä raivauskeikka joka jatkuu vieläkin. Kävin painovärit läpi, kaikki melkein kuivuneita, nuhraantuneet paspikset minä hävitin. Vedokset, mitä jäljellä on järjestelin uudelleen. Vielä pitää
paljosta luopua, että saisi tilaa ja ilmaa ympärilleen.



     Kaikkein yllättävintä oli se kuinka paljon on kehyksiä kertynyt. Vanhat näyttelyitä kiertäneet, kirpputoreilta hankitut, sekä kaikenmaailman alekehykset ja Tiimarin lopuunmyynti ostokset! Päälle
vielä itse tehdyt. Se on aika hirvee määrä, varmaan sata kehystä. Monen sorttisia, kuntoisia ja kaiken
kokoisia.

    Paljon olen tuunaillut kehyksiä uuteen uskoon, miettinyt niihin sopivia töitä. Taitaa jo olla kolmannes kehyksistä löytänyt itselleen kuvan.

"Red Dog" Vas, pienennettynä kirppari "kitsch" kehyksiin, ovat "muoviantiikkia"
kuva on muuten valokuva painoväritahroista.
"In Rock We Trust" on myos sovitettu muovikehyksiin.
    
Vanha grafiikan työ "Yökiitäjä" uusissa kehyksissään.
  
"Matkamuisto" On digitaalinen piirros, jonka luonnoksen
löysin sieltä vanhoista luonnoksistani.
    
"Hyvin sovitettu" tällainen värikäs musiikkiaiheinen
piirros.
    
"Lintu sininen" on valokuva vanhan tuolin sivusta. Oikein jalopuu kehyksissä
       Projekti jatkuu samoin siivous ja raivaus. Paljosta "tarpeettomasta" pitäisi vielä luopua, jos älliä löytyis.

"Hieroglyfejä ja muutama käsimerkki" sai alkunsa sieltä 70-80 luvun ruutuvihosta
myös. Muistiin olin merkinnut yhden käsimerkin ja tuon työn nimen.
  
"Ilmiselvä vapaa sielu" on myös sieltä vanhoista muistiinpanoista. Vaihdoin
siitä paperilennokin tilalle lentsikan, joka roikkuu työpöytäni yläpuolella,
joskin punaisena.


    

"Hieroglyfejä ja käsimerkkejä" on versio jota en voinut olla tekemättä.
      Mitä kuvia? Niin olen pyrkinyt luovaan ja personaalliseen kuvaan, sellaiseen mitä ei muut vielä
ole tehneet, näitä olen pohtinut ja joitakin sarjoja koonnut. Mutta ovat vielä vähän raakileina ja viimeistelemättä. Siellähän muhivat ja paranevat? Aina kun käyn niitä läpi ja tarkkailen, sarjat pienenevät ja ajatus ikäänkuin kiteytyy. Odottelen jos vaikka tulis timantteja.

"Tuhottu musta" Valokuva.

  

                                                                                   
"Verkon suojassa" "Rauta suoja"  ja "Pääsiskö valoon" Pientä kuvankäsittelyä
näissä kuvissa.

        Mitä järkeä? Miksi teen taidetta, miksi uusia kuvia?



                                                                              
"Sea" canwasversio valokuvasta, joka todellakin näyttää kolmiulotteiselta.  
                                                                                  
"Illan valo" samaa sarjaa edellisen kanssa.
       Kun tuntuu että maailma on täynnä kuvia. Tai ei tunnu pelkästään onhan se niin. Onko kuva itsessään kuollut? Kun maailma syytää meille kuvia joka tuutista, on digi,paino,taide,valo,video ja valokuvia on pelejä sekä kaikenmoisia mainostauluja välkkymässä. Tarvitaanko enää kuvia koteihin, toimistoihin, kahviloihin tai julkisiin tiloihin, tarvitaanko tekijöitä, yleensä taidetta? Missä kulkee raja? Ei kai sitä kukaan tiedä, se vaan on sitä kun on aina oleva luovia ihmisiä, eikä niitä pysäytä mikään. Luovuus, sen välineet, materiaalit, aiheet, muuttuvat ja vaihtelevat. On perinnettä mihin kaikki perustuu, sitten on sitä valtavirtaa. On myös sitä kaiken kyseenalaistavaa uutta ja radikaalia. Näinhän se on, näin se on aina ollut. Uutta koettavaa, uusia elämyksiä syntyy, eikä uutta synny ellei
sitä luoda. Siinähän kaikki pysähtyisi.

                                             
Digimaalaus "Yhdessä" canwasversiona. Leveyttä jo metri.

   Siksi minäkin kuviani luon. Eihän minun kuviani kukaan muukaan tee. Ne eivät pääse nauttimaan siitä prosessistakaan, joka on käytävä aina uuden teoksen kanssa läpi. Eikä se ole aina helppoakaan, onneksi saan kulkea sitä tietä. Huonoista arvostelijoista tai niistä ärsyttävistä näennäiskehujista huolimatta. Luomisen iloa kaikille, mitä sitten teetkin. Ilosta alkanutta vuotta 2015!!! Nauttikaa myös
uusista kokemuksista joita vuosi taas tuo. OHO! Taas taisi kynä karata käsistä, tai ajatus. Valoa päin, 
sanoi kesän lapsi.   Tervesiä Matso.     
 
Jokirantaa, kun ensilumi saapui Raumalle.
 

PS: 04.01.15. Avattiin Rauman ja Vaasan taidegraafikkojen yhteisnäyttely. Uudessakaupungissa siellä
Aquariuksen tiloissa, kulttuurikeskus Crusellin Liljelund halli on siellä alakerrassa. Käykää U-gissa
ei se niin kaukana ole. Näyttely on auki 06.02.15. asti.
 

Yli 80 työtä, eikä hassumpi näyttely.