Hei taas kaikille, on kulunut jonkin verran aikaa edellisestä kirjoittelusta. Ensiksi on ihan pakko kiittää asiakkaita ja kaikkia muita iloisen myönteisestä palautteesta Kontion kesänäyttelyn tiimoilta. Mukava on ajatella näin tekijän näkökulmasta, että niin monella on oman murteen/kielen aforismi 'huoneentauluna' jossain keittiössä, WC:ssä, makuu- tai olohuoneessa, tai työpisteen ilmettä ilostuttamassa.

Kontion näyttelyn palautteesta innostuin sitten syyspuolella tekemään muutaman uuden työn, jotka sain näytteille siihen 'tois pual kattu' Kuninkaankadulle, optikko Palmun ikkunaan. Käykää kurkkaamassa. Ovat siinä ikkunalla lokakuun ajan.

Nii-i, se on jo syystalvea ja upea kesä meni taas kuin siivillä. Me nautittiin siitä ihan kotikulmilla, ja taas kerran on todettava, että on tää Rauma aika mukava paikka elää. Vaikka niitä nurisijoitakin, jotka ovat toista mieltä, paljon löytää. Mutta jos ajatellaan samankokoisia kaupunkeja Suomessa, niin aika köyhää niiden tarjonta on. Ajatelkaa vaikka Rauman musiikkitarjontaa viime kesältä, eipä ollut hassumpaa. Bluesia, rokkia, kantria ja jopa klassista. Ja missä ympäristössä! Poroholma/Otanlahti. Vanha Rauma. Terassit, puistot ja vielä lämpimät illat siihen kruunuksi. Mikäs siinä viihtyessä. Bluesin lisäksi jäi parhaiten mieleen Ismo Alangon esiintyminen Vanhan Rauman kesäpihalla, oli mielestäni mahtava fiilis, tosi hyvä keikka.

Taidetta tuli katseltua tietysti myös, Hesassa, Turussa, Tampereella ym, tosin liikaa valikoiden ennakkoon, parhaat ja jännittävimmät elämykset kun yleensä löytyvät niistä pienemmistä näyttelyistä siitä nurkan takaa. Tosin ne pahimmat löytyvät siitä samasta paikasta. Mutta se löytäminen on se juju ja yllätys se ilo.

Raumaa vielä kehuakseni, oli sekin hienoa, että sai viedä vieraita ja yllyttää näitä 'ei niin taiteista kiinnostuneita' katsomaan Horilan Kertun upeaa näyttelyä Taidemuseolle. Ehkä kesän paras näyttely Suomessa ja vielä täällä, paikallisin voimin.

Myös meren rannalla tietysti nautittiin elämästä, on se vaan aina hienoa katsella Kortelassa, kun aurinko laskee mereen ja laivat kulkee satamaan ja sieltä maailmalle. Laitan tähän yhden kymmenistä auringonlaskukuvistani esille ihan kesäfiiliksen vuoksi.

Sekin on kokeilemisen arvoinen tilaisuus, kun Pitsiviikolla on Vanhan Rauman pihat avoinna. Meillä on Tuulan kanssa tapana viettää turistina Raumalla päivää tuolloin. Istuskellaan kahveilla, kierrellään pihoja ja keskustellaan talojen omistajien ja turistien kanssa, käydään syömässä - hyvin ja rauhassa - istutaan terasseilla ja nautitaan kesästä ja elämästä ihan pikkuhiljaa, kiirehtimättä mihinkään.

Tulihan sitä käytyä Tall Ship Race -laivoja katsomassa Hesassa ja Tornin huipulla drinkillä, mukava reissu hyvien ystävien kanssa, sekin ihan ilman kiirettä. Vahingossa tuli käveltyä koko rantaviiva Hietalahdesta sinne kauppahallin kohdille ja siinä merta ja laivoja katsellessa tuli taas mieleen Rauma ja sen rannat ja miten niitä vielä jäljellä olevia hyödynnetään ja kehitetään meitä kaupunkilaisia varten. Hyvä että on tuo Poroholma, Otanlahti ja Fåfängan alue vielä jäljellä, ainut minne raumalaiset vielä voivat mennä meren rannalle nauttimaan ystävien kanssa merellisestä tunnelmasta ja tapahtumista. Toivon, että tämä tunnelma säilyy ja alueen kehittäminen toteutuu ihmisten ehdoilla. Kuten joku totesikin, tehdään siitä raumalaisten kesäinen olohuone.

Pitää myös muistaa, että näitä samantyylisiä alueita löytyy koto-Suomesta kymmeniä, ellei enemmänkin, joita on jo hyödynnetty erittäin onnistuneesti ihmisten viihtyvyyden kannalta. Kaikki kehittäminen ja rakentaminen pitää käydä läpi tiuhan ja asiantuntevan seulan, sieltä suunnitelmista on löydettävä uutta, omintakeista ja ennenkaikkea persoonallista raumalaista toteuttamista ja sekin vielä tyylillä. "Ei oo helppoa."

Sama pätee uuden kauppakeskuksen toteuttamisessa: kevyt, ilmava, sopivan kokoinen, persoonallinen, valoisa rakennus, josta tulisi Suomen tyylikkäin kauppa/toimintakeskus, uusi tulevaisuuden Unesco-kohde ja suunnittelun, muotoilun ja rakennusosaamisen muistomerkki.

Raumalle on 'puuhasteltu' vuosikausia omaa ravintolalaivaa kanaalinmutkan paikkeille. Vanhaa purjelaivaa siihen haaveillaan, muttei niitä enää ole saatavilla, jos joku löytyy niin aika surkeita ne ovat, joten ainoa keino olisi rakentaa sellainen uudelleen, ja sekin näyttäisi sitten uudelta. Eikä siihen mitään surkean näköisiä aluksia pidä tuoda lainkaan, joten hyvä on kun aiemmat suunnitelmat eivät toteutuneet.

Nyt haluan viedä ihmiset matkalle Kanalin mutkasta satamaan, mistä löytyisi muutama kohde, joissa ilmenisi vielä, mikä on Rauman sielu, on aina ollut, ja jonka jälkipolvetkin saisivat kokea, ettei kävisi niin kuin purjelaivakauden jäämistölle ja muistoille, jotka ovat jäljellä vain pienesineinä museoissa, valokuvina kirjoissa ja kirjojen tarinoissa. Niin, onneksi ovat edes nämä jääneet jäljelle upeasta purjelaivakaudesta Raumalla. Lähdetäänkö matkaan, pelastamaan paloja raumalaisuuden sielusta?

Meri, satama ja laivanrakennus. Nämä yhdessä. Näitä yhdistää, ja näitä katsomaan on kaupungista kuljettu aina kanalia tai sen vartta pitkin. Aloitamme siis matkamme 'vesikioskilta', jonka kaupunki rakennutti uudelleen vanhan mallin mukaan entiselle paikalleen Kanalin Helmen viereen ja jossa toimii nykyään erittäin suosittu kahvila pienine puutarhaterasseineen.

Vanhaan teatterirakennukseen on saneerattu Bauhaus-tyylinen ravintola, jossa on hyödynnetty entinen näyttämö pienempiä konsertteja ja ohjelmaa varten. Vanhaan Karin kouluun on siirretty teatterin toiminta sekä paljon erilaisia näyttelytiloja ja siitä on tehty raumalaisen kulttuurin näyteikkuna eri suuruisine putiikkeineen, joissa myydään parasta raumalaista osaamista. Entisiin luokkahuoneisiin ovat saaneet omat tilansa erilaiset yhdistykset ja seurat, jotka yhteistyössä järjestävät ohjelmailtoja. Entisen teatterin edustasta on muodostunut oikea Tapahtumien Tori musiikki-iltoineen ja esityksineen. Mukavana yksityiskohtana Cedercreutzin 'Sirkushevonen'-patsas, joka muistuttaa tilan käytöstä erilaisissa esityksissä ja sirkuksissa, sekä viittaa myös historiaan, tällä paikalla kuljetus hoidettiin hevosilla, kun kalastajat toivat tavaraa veneillä kaupunkiin myytäväksi, ja veivät ostoksensa. Myös satamaan kulki tästä paljon hevosten vetämiä kärryjä, joten patsaalle on löytynyt erinomainen paikka.

Kanaalin mutkasta eteenpäin on ravintolalaivana jo jonkin aikaa toiminut Relanders Grund -majakkalaiva, joka ostettiin Raumalle takaisin kotiin (vai onkohan se jäljennös?) Se loistaa pirteän punaisena ilta-auringossa ja sieltä kuuluu trubaduurin laulua ja kaunista kitaransoittoa. Ne ihmiset, jotka eivät mahdu laivan kannelle, istuvat ympäröivällä terassilla, jonka metallijalkaiset tuolit on maalattu samalla punaisella, kuin itse alus.

Toisella puolella kanaalia ovat ihmiset piknikillä. Siellä näkyy olevan rakastuneita pareja kävelyllä puiston siimeksessä, myös vanhuksia istuskelemassa tuoleilla ja penkeillä, sekä paljon lapsiperheitä leikkipuistossa ja sen ympärillä. Pususillan jälkeen entisen liikennepuiston kohdalla on tunnelmallisen puistotien varrella kahvila ja pari pientä erikoisliikettä tyylikkäässä uudisrakennuksessa. Vastarannalta kuuluu musiikki siellä olevasta kahvila-ravintolasta, jonka ympärille on ruopattu kanaalista puolikaaren muotoinen vesialue. Näkymää koristavat lyhdyt ja puusilta.

Veneiden ja puiston jälkeen näemme kanaalin ylittävän Rauma Campuksen rakennukset asuntoloineen, jotka yhdistävät kaupallisen, merenkulun, meriteknologian ja uuden teknologian tutkimuskeskuksen opinahjot toisiinsa. Vasemmalla on persoonallinen Satama Hotellin rakennus. Rakennuksia sanotaan Rauman merimerkeiksi, vastapainona Vanha Rauma on sen maamerkki.

Tämän jälkeen saavumme Anderssonin sillalle, siitä katselemme merelle päin. Näemme maisemoidun rannan puut, jotka peittävät pian purettavan kemikaalisataman säiliöt. Ennen sitä kalasataman entiselle alueelle rakennettu upea vierasvenesatama. Vasemmalla, Suojan puolella satamaa, on paljon muistoja menneestä Raumasta, joten suuntaammekin sinne. Taidokkaasti rakennettujen laitureiden, penkkien ja lyhtyjen alueella aistii merenkulun historiaa vanhoine satamanostureineen. Rauman omaa rautatietä, joka synnytti sataman kukoistuksen, kunnioitetaan upealla veturilla vaunuineen. Satamamuseossa on esillä vanhoja trukkeja ja koneita, sellupaaleja ja paperirullia, ja mittava määrä muita työvälineitä kertomassa ahtauksen ja merenkulun historiasta ja menestyvästä satamastamme.

Viereisessä samanlaisessa rakennuksessa on telakkamuseo, joka ansiokkaasti esittelee koko raumalaisen telakkateollisuuden historiaa. Esillä on mittava määrä työkaluja ja materiaaleja sekä laivojen osia. Laiturilla on (minun mielestäni alueen helmi, jonka idean esitin jo Rauman sivuilla silloin, kun Syynätäs Rauma ja Rauman kehittämisfoorumiin kirjoitettiin) 50-60 -luvulla Raumalla rakennettu rahtilaiva upeasti entisöitynä. Laivan ruumassa on ravintola, jonka toiminnasta vastaa merikoulun ravintola-alan oppilaitos. Molemmilla kansilla on rakennettuna laivan hengen mukainen terassiravintola. Täällä on kesän mittaan useita merenkulkuun liittyviä tapahtumia merimieslauluineen. Turistit viihtyvät täällä aidossa satamatunnelmassa ja ihmettelevät, kuinka Raumalla on ymmärretty pelastaa vanhaa satama- ja telakkahistoriaa, joka on muualla menetetty. Erityisesti ihastellaan vanhaa, kaunista rahtilaivaa, joita ei ole tältä ajalta alkuperäisenä säilynyt kuin muutama harvinaisuus, joista yksi on Raumalla. Ehkä on jotain opittu viime tingassa.

Täältä merelle päin kulkiessa huomaamme, että vanhat öljysataman putkistot on poistettu ja säiliöt kadonneet. Alueelle on satamalaiturin merenpuoleiseen päähän tehty laajennus vierasvenesatamalle palveluineen. Siitä merelle päin noustaan ylös mäelle, jossa on upea puurakennus, tyyliltään vanhan Suojan kahvilan peruja, mutta suurempi. Rakennus toimii hotellina ja ravintolana, jonka aurinkoinen terassi on erityisesti turistien suosiossa, sieltä on suora näkymä yhteen Suomen vilkkaimmista kauppasatamista, joka on mahtava näky laivoineen, varsinkin täältä korkean mäen päältä nähtynä. Myös viereisen, entisen telakka-alueen uutta ilmettä voi täältä ihailla. Hieno keskittymä meriteollisuuden huippuosaamista yhdellä silmäyksellä. Lähimpänä näkyy olevan huippuhuvijahteja ökyrikkaille rakentavan telakan tuotteita näkyvillä. Taaempana siintävät mahtavat aaltovoimalan rakenteet, viimeistelyä vaille, toimitettavaksi taas jonnekin päin maailman meriä.

Tällaisena näkisin Raumaa jatkossa kehitettävän, näistähän oli suunnitelmia jo tehtykin muutama vuosi sitten, mutta jonnekin se taas hautautui. Telakan rautakourien ja raumalaisen merenkulun muistomerkki pitää saada toteutetuksi tuonne Suojan puolelle laivoineen niin kauan, kuin se on mahdollista. Muutaman vuoden kuluttua huomataan, ettei tämäkään enää ole mahdollista, kun laivat on siltä ajalta viimeisetkin romutettu.

Puiset merenkyntäjämme menetettiin, jos ei toimita, ei jää rautaisiakaan. Sitten muistellaan niitä suuria ikäluokkia, jotka työllään vaurastuttivat tämän maan. Telakkateollisuus on vain valokuvina ja kaitafilmeinä muistoissamme.

No ni, ohhoh, taidanpa lopetella ja keskittyä luomaan jotain uutta. Hyviä syys- ja talvipäiviä kaikille!