Joulutervehdys.

 Kanelin, puuron ja kuusen tuoksut, 

viimeiset lahjat ja kiireiset juoksut.

Kauppojen kassat jauhaa, 

joululaulut päässä pauhaa.

Toivon kaikille joulurauhaa.

                         Matso. 

Suomen kuvataiteen päivänä 10.07.15

     Suomen kuvataiteen päivää vietettiin jo kuudetta kertaa tänä vuonna. Päivää vietetään Helene Schjefbeckin syntymäpäivänä, vuosi vuodelta yhä laajemmin ja näyttävämmin.

     Raumalla oli useita näyttelyjä ja tapahtumia, oli avajaisia ja taiteilijoilla oli työhuoneillaan avoimien ovien päivä. Myös monet yhdistykset ja tahot järjestivät erilaisia tapahtumia Raumalla ja lähikunnissa. Myös meillä oli tarkoitus osallistua tapahtumiin ja kierrellä vapaamuotoisesti eri kohteissa. Katseltiin mitä olisi tarjolla ja tehtiin jopa rento suunnitelma päivän varalle, ilman mitään

aikataulua kierreltäisiin.

     

     Mutta ne suunnitelmat jäivät toteutumatta aiotulla tavalla. Olimme rannassa iltapäiväkahvilla, nautimme hienosta kesäpäivästä "chillaillen" sillai rennosti. Siinä merelle katsellessani, tummat aurikolasit päässä, oli hieman sellainen olo, että silmät olivat rasittuneet kirkkaasta heijastuksesta.

Käänsinkin tuoliani, etten tuijottelisi merelle päin. Ajattelin kai siinä että silmät rauhoittuvat, enkä sen enempää kiinnittänyt huomiota asiaan. Illalla sitten kotona, kun vaihdoin silmälasit päähäni huomasin, että oli vähän hämminkiä oikean silmän näkökentässä. Peittelin vuoroin kumpaakin silmääni ja vertailin näkymää, totesin että oikean silmän sisällä leijui langanpätkiä, ikäänkuin meduusoja meressä. Lisäksi oli mustia pilkkuja kuin jotain nokipölyhiukkasia, ei niiden läpi paljon nähnyt, ehkä noin puolet normaalista. Siitä sitten nettiin tutkimaan oireita, hahmottelin siinä mielessäni asiallisen viileesti kaiken ylimääräisen, suodattaen oman diagnoosini, joka sekin oli vain oma kuvitelmani vaivan laadusta. Aika lähelle kuitenkin osuin. Sen olen oppinut muiden kokemuksista, ettei kannata kerätä kirjoista tai netistä kaikkia vaivoja, jotka mahdollisesti sivuavat omia oireita, mitä tunnen tai kuvittelen. Siitä tulee helposti niin paljon vaivoja ja tauteja, uusia ja kuviteltuja, että ihme on ellei sairaaksi tule.

     Joten asiatuntijalta apua hakemaan. Maanantaina menin heti aamulla Palmun Pekan juttusille, hän katsoi silmäni, tutki tarkkaan ja totesi, nyt on parempi kääntyä silmälääkärin puoleen, samalla hän kertoi mikä on vialla ja tiesi kyllä mistä puhui. 

     Näin se meni, tullaan siihen Suomen kuvataiteen päivään, josta tuli minulle ikimuistoinen. Sain kokea sellaista tunteiden, värien ja valojen leiskutusta, jota tuskin olisin kokenut missään taidetapahtumassa. Siinä piti oikein keskittyä, että pysyi paikallaan ja pystyi keskittymään oleelliseen, eli pieneen vihreään lamppuun.

"Näkömuistikuva silmälaserista"

     Niin, silmästäni oli verkkokalvo hieman revennyt ja nyt sitä ammuttiin laserilla takaisin kiinni. Eli laser polttaa niitä reunoja ja niihin alkaa kehittyä arpikudosta, jolla se kiinnittyy sitten takaisin kiinni.

Nyt se siellä "kypsyy" kuten lääkäri sanoi, kypsyy kiinni. Yöllä kotona näkyi kaikenlaisia kuviota ja niitä mustia meduusoja leijumassa siellä nokipölyn seassa, kaikki näytti kovin epätodelliselta. Aamulla pidin silmiäni kiinni pitkän aikaa, ajattelin että näenköhän enää mitään, onko kaikki kunnossa? Silmässä epämääräinen kuvio, jonka kai olin näkevinäni.

"Muistikuva aamunäkymästä"

     Siinä kaikenlaista pohtiessani ei ollut mielessä mitkään normaalit pikkujutut, kuten joku pyörätien

rakentaminen tontilleni tai kattoremontin teko. Varovasti silmät avattuani maailma kuitenkin näytti ihan entiseltään, joskin hieman samealta toiselta puolelta, johtuen niistä leijuvista meduusoista jotka vieläkin vaeltelivat silmäni sisällä. Oli se aika outoa, ei särkyjä ei kipuja ei mitään vaivoja ei leikkausoperaatioita vain pommitusta laserilla POKS!

     Kahden viikon päästä tarkastuskäynti. Neljään viiteen viikkoon ei oikeastaan saa mitään tehdä, ei piirtää ei lukea, ei saunoa, ei nostaa mitään, pitää varoa ettei silmään synny painetta. Musiikkia kuuntelin ja mietiskelin uusia juttua, joita tulisin tekemään sitten kun taas pystyn. Vähän kaupungilla käyntiä, sellaista haahuilua ja aina pitää muistaa ettei mitään rasitusta, ei kauppakassia kassalta kärryyn vanhasta tottumuksesta! Nyt on sitten itsestä kiinni, ettei aloita mitään liian aikaisin. Kun on muutama työ kesken, parhaassa vaiheessaan, remppaakin olis ihan riittävästi, nurmikkokin kasvaa,,,

     Nyt vaan odotellaan tarkastuskäyntiä ja toivon todella että verkkokalvo olisi kiinnittynyt. Todennäköisesti se vaatii pientä laserkorjailua vielä, ennustelivat TYKS:issä. Mutta se on sitten jo pikkujuttu, jos sais vielä piirrellä, maalata, valokuvata, lukea, saunoa, tehdä remppaa ja elää kuten ennenkin. 

     Tällaisia pieniä pysähdyksiä kai silloin tällöin tarvitaan, muistuttamaan meitä siitä, että elämä on tässä ja nyt. Tässä vielä mielummin ilman mitään vaivoja, joten kannattaa elää nyt. vaikka pienten vaivojenkin kanssa, elää eikä vain kuvitella elävänsä. Ilman itse kehitettyjä tekosyitä.

     Näin minulla tämä sateinen ja viileä kesä meni. Silmää vähän vielä korjailtiin tarkastus-

käynnillä. Ja ehtiihän sitä vielä nauttimaan kesästäkin. Oli se hienoa käydä rannassakin nauttimassa loppukesän ja syksyn lämpimistä ja kauniista päivistä, uskalsin jopa uida ja saunoakin.

     Sain jopa luvan lentää. Kävimme Riikassa pitkällä viikonloppulomalla. Hieno kaupunki, käytiin joka päivä tutustumassa muutamiin kohteisiin, muuten nautiskeltiin vain tunnelmasta.

    

 Rästslaukumns aukio, takana mustapäiden talo. 

     Siellä sattui olemaan kaupunkifestivaalit, oli varmaan väkiluku tuplaantunut viikonloppuna? Oli sitä porukkaa sen verran, mutta ei se haitannut kaikki toimi ja lupsakasta oli. Juhlakansakin juhli

ihan leppoisasti, oli hyvä tunnelma.

Festarimeininkiä Riikalaisittain.

"Black Magic" 1752 perustettu baari. Riika Balsami parhaimmillaan.

     Jugend korttelit kierrettiin tietenkin,,,

Minulle Art Nouveau ystävänä se oli hieno kokemus.

Upea portti.

Hieman sivummalla.

Latvian kanssalliskirjasto oli "tois pual jokke".

Rautatiesilta, Daugava joen yli.

Ilta Daugava joella.

Iltatunnelmaa Riikan vanhassakaupungissa.

     Tätä kirjoitellessani on syksyn ensimmäinen pimeä ja sateinen päivä, otin tänään ensimmäistä kertaa kynän käteeni sitten kesäkuun alun. Värkkäilen tähän pari kuvaa kokemuksistani, ja jos vaikka muutama valokuvakin löytyisi jutun höysteeksi. Sen näette sitten kun saan ne tehtyä ja tekstin siedettäväksi. Piirtäminen ja päätetyö näköjään rasittaa senverran silmiä, että yritän jos malttaisin tehdä vain tunnin-parin mittaisia jaksoja. Se on vaan niin että kun innostuu ja kekittyy työhön, niin aika se vaan kuluu ihan huomaamatta. Mutta on taas mukavaa puuhailla kaikenlaista, katsotaan mitä saan aikaan.

"Tuuki ja vaasi"

     Tässä "tuunattu" valokuva vuodelta 2010 paspiksissa.

     Vanha grafiikan vedos vuodelta 1998 "löytyi" kehyksissä työhuoneen perältä. 

     Tässä taas "tuunattu" valokuva "Suljettu" kehyksissä.

   Kultaisiin kehyksiin pääsi "Tulit ja katsoit tätä" äidinkielinen versio huoneentaulusta. 

     Hyvää syksyn jatkoa ja alkavaa pimeää vuodenaikaa! Kyllä se siitä, taitaa loska-aika jäädä lyhyeksi tänä vuonna?

    

Tämän piirroksen nimi on "Ati onnellinen" laitoin mukaan ihan 

hyvää mieltä toivottamaan.

                                                                                             

                                                                                                                Matso. 

Taidetta ja yks episodi.

      Viimeksi lupasin esitellä jatkoa sarjaan, jonka aloitti "Dignity" työ. Tässä kaksi uudempaa versiota samaan sarjaan.

    Näissä olen käyttänyt piirros ja maalaustekniikkoja, eli olen keskittynyt tekniikkaan perehtymiseen. Sitä loputonta oppimistahan tämä on.

    Alkoi myös tuo vanha bloki ärsyttää talvikuvineen, piti saada päivitettyä. Aika tuoda kesäisempiä tunnelmia esiin, ikäänkuin piristykseksi.

   Pääsiäinen alkoi meillä taas perinteisellä karaokemaratoonilla.

    Tuliaiskoriin valittiin teeman mukaista rekvisiittaa.

    Perinteeksi taitaa muodostua myös "Happy Socks" sukat, joiden iloiset väripallot sopivat hyvin juuri pääsiäisaikaan. Nyt löytyi jo kolme paria.

    Kirkon piha oli jälleen koristeltu pääsiäisaiheilla, mukava perinne tämäkin. Siinä voi tällainen vanha "jäärä" ottaa lapsilta oppia iloisesta värien käytöstä ja spontaanista tekemisestä.

    Joo o kesää, varsinkin lämpimiä ilmoja tässä kaivataan, joitakin merkkejä kesän saapumisesta kuitenkin on jo havaittavissa.

   Olut ja ruokamarkkinat tuli käytyä, vielä päivällä oli aika hiljaista, kun oli ilmakin viileetä. Illalla olikin aika mukava ilma, suht lämmintäkin ja tori täynnä ihmisiä. Ihan onnistunut tapahtuma, tuli siinä muutama outo olutkin maistettua.

   Pyöräillen Vanhaan Raumaan ja kesään, polkupyörätkin on kesän merkki.

   Tuli taas kerran tuo Pitkäjärvi kierrettyä, sieltä tällä kertaa napsautin kuvan komeista männyn juurista.

   Tuulista ja viileätähän tämä on ollut. Aloitin tämän kirjoittamisen mökillä Kortelassa, jossa tuo meri on todella läsnä, siis hyvässä mielessä. Enimmäkseen tällaista on ollut.

   Tuulta ja sadetta tulossa tässäkin, melkein lunta jo! Upeelta ja vähän uhkaavaltakin tuo näyttää.

   No oli siinä yksi lauantai ihan lämmintäkin, se tietekin hyödynnettin heti, grillausta ja piknik ateria rannalla.

   Muuten ovat hellehatut saaneet odotella naulassaan, parempia päiviä.

   Tämä sandaalien pesu ja kuivauspäivän kuvakin on viime kesältä.

   Laiturilla istuskellen, seuraamassa kevään puhtaanvihreiden lehtien heijastuksia merestä, ilta auringon avustamana.

   Tämä menee jo ihan ilmoista kirjoittamiseen, mutta kun näitä kesäiltoja ei oo vielä ollut niin, no toivottavasti näitä on tulossa tyyntä,,,lämmintä,,,hiljaista.

Episodi.

   Kuvittele mielessäsi, on ensimmäisiä kirkkaita kevätaamuja, istut maalla keittiön pöydän ääressä nauttien aamukahvista, katse seuraa puiden lehvistön läpi heijastuvaa outoa vierasta, aurinkoa, joka on noussut juuri yli aamuisen usvan jota vielä sitkeästi leijuu pellon yllä, kostean sateisen viikon jälkeen. Vihdoinkin kirkas valoisa aamu! Nojaat taaksepäin tuolilla, hörppäät hieman kahvia, käännät katseesi seuraamaan kuinka auringon valo leikkii puiden lehtien kanssa jääkaapin ovessa.

   Hiljaisuutta ikäänkuin korostaa pinnalta tuunattu vanha radio, joka ei enää soi, sen aika on pysähtynyt Porin taajuuksille joskus aikoja sitten.

   Eikä sitä tähän aamuun viitsi edes uutta radiotakaan avata, mukava aamu, hyvä tunnelma, nautit taas kahvista hieman ja mietit et tulee hyvä päivä, olet ajatuksissasi jo pihall,,, ja sit KLONK!

SKRIIK!! PLONG!!!

   Hirveä meteli ulkona, rikkoo tai ihan räjäyttää, koko aamun kakofoniaksi miljoonilla variaatioillaan

MITÄ NYT? Ryntäät pihalle puoli paniikissa ja siellä se on, syy meteliin selvisi, iski tajuntaan, tää on se todellisuus, tämä maailma! Siinä se sitten on, sen tulosta tiesin, ihan siinä kukkivan omenapuun takana, minun pihallani!

   Järeä kaivinkone ja pari kuorma autoa siinä ne, rakentavat pyörätien pohjaa. Tää kevyenliikenteen väylä koukkaa oudosti seitsämän metriä tontilleni. Ihmettelin sitä kunnan tietoimikunnalle, uskotuille miehille (naisille) katselmuksessa ja muille viran puolesta toimineille ja pyysin korjausta, esitin että eikö tuota voisi linjata lähemmäksi tietä, ettei ihan pihalle tulisi, lupasivat tutkia piirustukset ja korjata asian jos mahdollista. Mutta siinä nyt kaivetaan, ilmeisesti pitää vanha sähkötolppa kiertää?

    Luin juuri jostain jutun, jossa kyläyhdistys, tai joku vastaava talkooporukka oli raivannut ryteikön ja siistinyt maiseman kylässään, jotta vanha kiviaita saatiin näkyville kaunistamaan kylämaisemaa, muistuttamaan vanhoista perinteistä ja kunniottamaan sitä.

   Mutta mitäs täällä? Täällä kaivetaan, osa kiviaitaa siirretään? Kuinkahan se käy?                    Tämän ja tien väliin sullotaan se kevyenliikenteen väylä korotettuna ja kavennettuna. Aidan on museovirastokin nimennyt arvokkaaksi osaksi kylämiljöötä.                                                       Minulle ei kyselyistä huolimatta mikään instanssi ole halunnut selittää miksi tämä väylä yleensä kulkee tätä puolta tietä ja siirtyy jonkun matkan päästä toiselle puolelle tietä. Olisi voinut mennä turvallisesti samaa puolta kouluulle asti.                                                                                                   Tai olisiko ollut parempi kunnostaa ja leventää koko tie ja tehdä pyörätie siihen viereen. Sopivissa kohdissa vähän mutkitellen, tarpeen mukaan maastosta riippuen. Hyöty olisi ollut suurempi, ehkä ei edes kalliimpi.                                                                                                                                       Mutta ei näihin vastausta saa, ei yhden asukkaan ääni korvessa kuulu. Eniten ihmetyttää oman kunnan väki, kevyenliikenteen väylän tietoimikunnassa mukana olleet, tavalliset kuntalaiset. Itse kuvittelen että jos tällaiseen lähtee mukaan kunnan ja asukkaiden edustajana, siellä maastossa ensimmäisiä linjauksia suunnitellessa jo olisin monessa kohtaa "ainakin mun" tonttini kohdalla todennut, ettei ihan ihmisten pihalle sentään koukata, kun tuossa on tilaa mennä kauempaakin. Se pitäisi olla näin, inhimmillistä, muita huomioiden ihan luonnollista, mutta ei täällä.               Täällähän ollaan kunnan asialla, asukkaita vastaan, kuten lukuisat päätökset, esitykset, puolueiden keskinäiset riidat ja itsekkyys osoittavat. Oma reviiri on tärkein, oman aseman säilyttäminen, siitä kynsin hampain kiinni. Siinä sitten kunnan asiat jäävät sivuseikaksi. Tällainen nurkkakuntaisuus harmittaa, mutta kuka käski tulla tänne, vieraaseen paikkaan, alkuasukkaiden rauhaa häiritsemään. Mitäs tulit. Niinpä se siitä!                                                                                                                     Tänä kesänä ei varmaan paljon ikkunoita auki pidetä.

   Mutta yksi kesä se vain on, toivottavasti sitten on työt tehty, mopot ja polkupyörät viillettävät omenapuun takaa, onhan se uusi fiilis, tulee eloa nurkkiin. 

Virkistystä.

   Piristystä pitää saada, ei tää tästä muutu, itsestä ja ystävistä se ilo kumpuaa!

   Vai auttaiskohan pirteä paprika?

   Tai ihmeellinen valkosipuli.

   Se kuulemma auttaa kaikkeen, ei tuu flunssa eikä tulehdukset.

  Auttaahan se tekeminenkin, mulla on kattoremppa edessä, siitä nyt ei pajon hurraata irtoa.

  Myös taidetta on tullut tehtyä, joskus syntyy ihan itsestään jotakin, esimerkkinä tämä työ, "Mietiskelin jotakin" piirtelin kuvioita ajatuksissani, niitä muuntelin ja kehittelin ja tällainen tuli. Mistähän putkahti? Nimi oli helppo antaa.

   Vanhoja luonnosvihkojani taas kerran tutkiskelin, tämäkin löytyi sieltä, siitä kai sen nimikin tuli. Joskus tein tämäntyyppistä serigrafiaa muutaman työn sarjan. Niitä on tuolla Etsyssä esillä. 

"Tätä siellä oli."

   Joskus kun kuulee tuota napinaa ja turhaa pälätystä, kaikesta haetaan negatiivista, varsinkin toisten puheista ja sitten alkaa kina ja vänkääminen, jopa julkisilla paikoilla tai ystävien kesken iltaa viettämässä, vietä siinä sitten iloinen ilta. Aina ne samat tyypit pilaavat tunnelman. Että en kestä, kuinka jotkut jaksaa aina vaan, eivätkä opi koskaan. Tämä työ syntyi näissä merkeissä.

"En kestä."

   Vanhoja kehyksiä minulla on kuten aiemmin olen kertonut. "Uudenkaupungin vanha kirkko" sai nyt uusvanhat kehykset.

   Valokuvia selailin koneelta sillä silmällä että mitäs niistä kehittelisi. Tuli mieleen miten monen mielestä tällainen kuvankäsittely on pelkkää näpertelyä ja niin helppoa. Niinhän se , mutta ihan mielenkiintoista ja hauskaa se välillä on, vähän leikitellä. 

"Paikkaus"

   Monet valokuvaajat vannovat vain aitojen ei käsiteltyjen kuvien puolesta, eivätkä suostu muuttamaan mitään. Koska se osoittaa taitoa kuvata vaikea valo tai liike oikein. Siinä todistaa tietävänsä kaiken valokuvaamisesta ihan ammattimaisella tasolla. Minun mielestäni kuva on tärkein, lopputulos ratkaisee ei tekniikka. Ja se on sitten taas makuasia onko kuva hyvä vai ei ja miksi.

   Seuraavat ovat taas ihan valokuvia, mitähän näistäkin sanoisi?

   Abstrakteja kuvia, tämän tyyppisillä kuvilla on luotu uraa maailmalla joskus.

   Tämän nimi on "Kerrostumien eroista" se tässä näkyy.

   Eli tässä yritän kertoa, että on tärkeää katsella maailmaa avoimin silmin, niinkuin ne lapset siellä kirkon pihalla loivat värikästä iloista pääsiäistunnelmaa, ihan tekemisen ilosta. Tehkää kuvia, tauluja, veistoksia, piirtäkää, ihan mitä vaan mieleen tulee. Mutta samalla itseään pitää kehittää, oppia värien käyttö, sommittelun salat ja kaikki tekniikka. Kehittää uutta tekniikkaa, jotta voi toteuttaa sen tärkeimmän, eli idean. Kulloisenkiin tarkoitukseen sopivalla tavalla ja materiaalilla, mahdollisimman hyvin ja persoonallisesti. 

   Siitä alkaa taas se spekulointi siitä onko kuva hyvä! Onko tekniikka oikea, onko se hallussa? Tai värit, toimivatko keskenään, sopiiko tunnelmaan tai mitä tällä halutaan sanoa?

  Eli ollaan taas siinä alkupisteessä, jossa otetaan opiksi, väitellään, keskustellaan, kuunnellaan, pidetään tai inhotaan. Siitä ei ole kuin yksi tie, taas eteenpäin kohti uusia oivalluksia ja elämyksiä. Kohtaamaan se sama jälleen kun teos on valmis.

"Relax And Do It"

   Tämän tein itselleni muistutuksesksi, että on tärkeää ottaa rennosti, mutta kuitekin tehdä se mitä on aikonut. Samaa asiaa sivuaa myös tämän jutun alussa oleva työ "Execution" jonka ymmärrän tarkoittavan tässä yhteydessä, toteutusta/toteuttamista ja sehän tässä on tärkeintä. 

   Suunnitelmia on, vähemmän kuitenkin niitä toteutettuja.

Hyvää kesää kaikille. Matso.