Tervehdys sinulle, blogini.

   Non nii! Piti oikein tervehtiä omia sivuja, niin pitkä aika viime tapaamisesta on.

Innostuin tässä ehkä vähän liikaakin noihin Facebookin ja Instagramin ="vmselin" sivuihin ja niiden maailmaan. Näissä olen julkaissut valokuvia niin Raumalta, luonnosta ja matkoilta, sekä vähän luovempiakin kuvia. 

   Nyt noin kolmen vuoden jälkeen onkin jo viimeinen aika päivittää tätä blogia. Saa nähdä nouseeko vielä eloon, vai onko jo menetetty luomus? 

   Liian pitkäksihän ja tylsäksi tämäkin venysi jos yrittäisin käydä tässä kolmen vuoden tapahtumia

läpi, varsinkaan kun mitään käänteentekevää, tai ihmeellistä ei ole tapahtunut. Chillailua, vähän remppaa, mökkeilyä, arkea, luomista, sekä piirtämistä ja maalaamista.

   Viimeisestä Kreetan matkastakin on jo yli kaksi vuotta. Tällä kertaa tukikohtana meillä oli Agios Nikolaos. Tässä muutama kuva mukavasta reissusta. 

Kaupungin ehkä kuvatuin näkymä on tämä Voulismeni, entinen järvi joka liitettiin mereen vuosina

1867-71.

Pieni kappeli Voulismenin rannalla.

Näkymä meidän villan altaalta.

Päivä painuu vuorten taa, samalta altaalta fiilistellen.

Almyros Beach, vasemmalla rinteessä meidän tukikohta Villa Olous.

Tyypillinen katunäkymä.

Sixties nostalgiaa.

Sitialla ja Palecastrolla käytiin...

itärannikolla sijaitseva Vai, on kuuluisa rannastaan ja palmumetsästään,

ne ovat kaiketi Euroopan ainoat ns:kotoperäiset palmut.

Keskellä itä Kreetan vuoristoa. Matkalla Sitiasta etelärannikolle, Makrikialos

ja Ierapetra välietappina. Sieltä jälleen vuorten ylitys Makrilla ja Kalo Horio

kylien ohitse vastarannalle ja kohti Agios Nikolaosta.

Kreetalainen asetelma.

Markkinoilla tutustumassa paikalliseen elämään ja meren antimiin.

Sataman liepeillä piti myös käydä, tässäkin kuvassa monta merimies tarinaa.

Tämä fiikus oli kauppaamme vastapäätä, tuoreet leivät ja hedelmät haimme sieltä.

Päivät huipentuivat Kreetalaisesta ruuasta, ystävällisyydestä ja miljööstä nauttimiseen.

Mukavat muistot jäi jälleen kerran, tapaamisiin. Matso

 Italian itärannikko.

    Kesällä -17 oltiinkin poikkeuksellisesti lomalla Italiassa ja kohteena sen itärannikko. Riccione, Rimini, myös Firenzessä ja San Marinossa poikettiin.

Riccionen seutu on Italian suosituimpia rantakohteita, jossa vierailee paikallisen

lomakauden aikana noin kolme miljoona rantalomailijaa. Maksullista hiekkarantaa

on silmänkantamattomiin, molempiin suuntiin. 

Illalla rannalla oli tunnelmallista.

Riccionessa ei ollut paljon nähtävyyksiä, se on siis

varsinainen rantalomapaikka, joka on varsinkin nuorten suosiossa.

Keskustassa hylätty rakennus olisikohan ollut hotelli.

Markkina tunnelmaa.

Parveke näkymä hotellimme terassilta. 

La Notte Rosan odottelua, paikallisten suuri juhla.

Pinkkiä oli maailma täynnä, koko Emilia- Romagan  yli

100 km pitkän rannikon mittainen juhla.

San Marino.

San Marinon tasavaltaan teimme opastetun päiväretken.

Kaunis maa mielenkiintoinen historia ja melkoinen massaturistirysä.

Ylhäältä siintää rannikko ja Adrian meri.

Kivat näkymät välipalaa nauttien.

Vehreyttä muurien katveessa.

Siitä huolimatta kannattaa tutustua, upea paikka ja kyllä siellä

mahtuu kulkemaan.

Firenze.

Firenzessä vietimme myös yhden päivän.

Loggia della Signoria ja patsaita.

Cellinin Perseus ja Medusan pää.

Piazza della Uomon aukiolta.

Mahtava ovi.

Firenzen kujilla, lämpöä oli 35°c varjossa.

Duomoa näkyy kadun päässä.

Asuinrakennuksia lähellä Ponte Vecciota.

Ponte Veccio keskiaikainen kaarisilta, täynnä koru ja matkamyymälöitä.

Firenze syöpyi kyllä mieleeni, upea kaupunki ja taiteen ystävän mekka.

Nyt jäi paikat jonottamatta ajan ja kuumuuden takia, joskus vielä, joku kevät tai syksy

hiljaisempaan aikaan, olisi upea ajatus viettää rauhallinen taide/nautinto loma täällä.

Rimini.

Riminin reissulle vuokrasimme polkupyörät Riccionesta,

noin 10 kilometrin matka oli juuri sopiva.

Casa del Bimbo oli hylättynä matkan varrella. 

Riminin lähiötä.

Riminin kujilta, tämä kuva otettu muistaakseni piazza

L Ferrarilta.

Tiberiuksen silta rakennettu 14 jkr Augustus valtakaudella ja

valmistui 21 jKr, Tiberius vallan aikana. Sen vuoksi sitä kutsutaan

myös Augustuksen silta. (Ponte di Augusto e Tiberio).

Riccionen ja Riminin välillä oli useita komeita hylättyjä tiilirakennuksia,

niissä on kuulemma ollut koko maan kesäsiirtolat lapsille.

Mondaino, San Giovanni in Marignano.

Vuoristokylän rauhaa.

Mondaino.

Viiniretkellä San Giovanni in Mariganossa.

Viinitilalla valmistauduttiin häihin, morsiamen tuoli taisi olla jo valmiina.

Tällainen on mini-kooste lomareissuistamme. Italia oli kyllä upea ja paljon nähtävää

löytyy, mutta vähän jäi pettymyksen puolelle, ruoka oli no joo, ei jäänyt mieleen.

Ihmiset jopa tällaisella turistialueella näyttivät vähän nyrpeätä naamaa turisteille,

iäkkäämmät rouvat etenkin, monta tapausta tuli eteen. Innolla lähdin matkaan,

mutta seuraavasta kerrasta en mene takuuseen, lähtisinkö? No ehkä se Firenze.

   Paljon tulee valokuvattua matkoilla, mutta myös kotona valokuvaus on mukava harrastus. Raumaa 

varsinkin sen vanhaa kaupunkia olen kulkenut ja kuvannut sen katuja, taloja ja niiden hienoja

yksityiskohtia tallentanut vuosikausia. Mitä tämä sitten vaikuttaa minun taiteen tekemiseeni?

    Syntyykö siitä sitten mitään, piakkoin se selviää, ollaan kotona ja kirjoitellaan vähän taiteesta.

   

                                                                                                        

                                                               Pikaisiin tapamisiin. Matso.                                        

    

                                                                                               

   

Quick Portfolio by Matso

Lukon kevät ja näkymät.

     Raumalaiselle kiekkokansalle on tulossa vaikea kevät, jälleen kerran! Lukko on epävarmuuden tilassa tällä hetkellä. Valmentaja lähdössä ja siinä siivellä iso joukko pelaajia. Dufva on antanut panoksellaan paljon Raumalaiselle kiekkoilulle, on ollut monta hyvää hetkeä ja jaksoa, sekä värikästä toimintaa. Toiveissani on että RD:n lähtö kotimaisemiin hoituu yhtä tyylikkäästi.
     Pientä pätkimistä on on havaittavissa paineen alla. Paljon psykologiasta puhuva valmentaja on antanut sellaisia lausuntoja että on kumma jos ne eivät vaikuta joukkueen sisällä ja yhteishenkeen.
Pelaajia tulee ja menee se on selvä, mutta kun jo tammikuussa ja aikaisemminkin on tiedossa kuka lähtee ja minne, se ei voi olla vaikuttamatta joukkueeseen. Siihen vielä huhut päälle, että mitähän
tuo ketjukaveri suunnittelee? Vaikka kuinka ollaan ammattilaisia, tulevaisuudesta pelataan, annetaan näyttöjä  jatkosopimuksia varten ynnä muuta. Mutta kun on jo parin vuoden sopimus uuteen seuraan plakkarissa, pientä vaivaa ja remppaa, vähän väsyttääkin, siinä on aika helppoa vetää vajaateholla muutama peli, se kun ei vaikuta pätkääkään tulevaisuuteen, kaikillahan on joskus huonoja jaksoja.
Kuka tekee kaikkensa, että pudottaa tulevan seuransa pois säälipleijareista tai tulevan valmentajansa uuden joukkueen, kysyn vaan? Se on aika inhimillistä, että tuollaiset asiat löytyvät paksuimmastakin "umpiluusta"!

                                                  Kevätmuutto aikaistuu vuosi vuodelta.

    Raumalla toimitusjohtajan "kaveri" on koonnut kovaa vauhtia oman näköistä joukkuetta Mikkeliin, nämä luottomiehet seuraavat perässä, kuten "huhuista" olemme huomanneet. Kuinkahan iso parvi seuraa RD:n perässä järvi-Suomeen. Kaikki kun ei ole merilintuja, kevät muuttokin on vuosi vuodelta aikasemmin suunniteltua, on hyvä valmistautua lähtöön.

     

                             RD vie muutto parven keväällä Mikkeliin, parvi kokoontuu jo.

     Mikkeliin on menossa myös hyvää markkinointia ja värikästä valmennus apua, nekin Raumalta
tuttuja persoonallisuuksia. Siellä on median kiinnostus nousijajoukkueen tekemisistä taattu.

                                                                Lukon tulevaisuus.

    Entäs sitten Lukon tulevaisuus, onko Lukko hereillä? Olemme Raumalla tottuneet jonkinlaiseen
"liisteri kiekkoon" ei ihan liimaa, kuten on todettu. Siinä annetaan vastustajan näennäisesti hallita ottelua ja jos hyvin menee, tehdään pari ylivoima maalia, se yleensä riittää, kun on huippu maalivahti.
Mutta kun ei löydy niitä ratkaisijoita tarpeeksi, maalin tekeminen vaatii liikaa työtä, energiaa kuluu,
eikä se puolustus pysty pitämään maalin edustaa puhtaana, voimaa puuttuu, sen tietävät jo vastustajatkin. Sinne vaan voimalla runnomaan tarvittavat maalit. Liikekkään ei taida riittää loppupeleissä.  No se nähdään taas keväällä kuinka korkealla ne viivat ovat taulukossa, toivottavasti
Lukko on niiden molempien yläpuolella.
     Olisi jo Raumalaisten se suuri ikäluokka, joka nassikkana koki sen mestaruus huuman ja on koko
ikänsä Äijänsuolla käynyt toivomassa ankeina ja kannustamassa hyvinä aikoina, ansainnut edes finaalipelit miksei mestaruudenkin.
     Mutta se on ihan sama! Sanoihan toimitus johtajakin että on ihan sama onko Lukko taulukossa toinen tai seitsemäs, ei se katsojalukuihin tarpeeksi vaikuta. Miksi siis satsata? Pitää vain hallita talous, urheilullisuus tulee perässä. Hyvinhän tuo on hoidettu, ei siinä mitään. Niin on monessa muussakin seurassa, kilpailu kovenee jatkuvasti. Lähes jokainen joukkue on vahvistunut kauden aikana, on hankittu vahvistuksia, vaihdettu valmentajaa, ainakin toimittu, pyritty urheilulliseen menestykseen eli huomioitu kannattajat, mitä tekee Lukko? Näillä mennään päätyyn asti, ei muutoksia. Meillä on arvosteluista huolimatta olosuhteet olleet suht OK!  Tärkein tuote on kuitenkin joukkue, onko sen kokoamisessa onnistuttu? Onko se ja pelityyli yleisöä kiinnostavaa? Verrataan ammattitaitoa tältä puolelta, paljonko saavutettu piste on maksanut, verrattuna muihin seuroihin?
 Laskekaa siitä, ei voi hehkutella osaamisella, näillä resursseilla pitäisi olla neljän parhaan joukossa
jatkuvasti. Myös yleisö pitää huomioida paremmin, ilman mitään parkkimaksu episodeja, pieni asia
mutta närkästytti monia. Seuran toiminta ei saa näyttää rahastukselta.
      Myös pelejä on ihan tarpeeksi, kaikkia ei jaksa katsoa. Odotetaan tosipelejä keväällä, jos...?
Myös se suuri ikäluokka on luovuttamassa, 60 luvulta tähän päivään on kannustettu, kauhisteltu ja
toivottu. Aina kuitenkin sama juttu keväällä. Jotain jäi puuttumaan, taas töpättiin, huono tuuri, olis vähän oltu hereillä siirtomarkkinoilla, ei enää, en jaksa, ottaa taas pattiin, pitsiturnaukseen asti, sitten
alkaa taas uusi kausi toiveineen.

                                                                Niin entäs Vuori?

       Vuori, ensi kauden valmentaja, lupaa liikkuvaa ja agressiivista peliä. HYVÄ! HYVÄ! huutavat
kannattajat innoissaan, taas on toivoa. Nähtäväksi jää millaisen joukkueen Lukko ja Vuori saavat
taustavoimineen aikaiseksi. Onko Rauma, valmentaja ja seura, tarpeeksi houkuttelevia pelimiehille?
Onko näkyvyyttä? Miten saadaan Lukkoa esiin valtakunnallisesti? Onko kaikki vain harmaata massaa
Rauman ulkopuolelta katsottuna? Säpinää ja persoonallisuutta seuran markkinointiin ja heti!
Mitä satsataan, sopivalla summalla saadaan "pelimiehiä", pienellä lisällä saadaan niitä jotka ratkaisevat pelejä. Se ero on yksilökohtaisesti jokunen kymppitonni, mutta tuo sitä näkyvyyttä ja muutama sata katsojaa lisää, per peli. Helppoa vai mitä! Muutaman pelin jälkeen palkka ero on kuitattu. Yleisön kiinnostus lähteä paikan päälle katsomaan viihdyttävää kiekkoa, on pidettävä yllä.
Faneilla on oltava sellainen olo, että peli on meitä varten, eikä pelkkää rahastusta.
   Joukkue kentällä, sen tekemiset, ne yksilöt, asenne, näkyvä yhteishenki ja pelityyli, tuloksen kanssa, on se tärkein mikä näkyy. Sitten se mitä valmennus ja seura antaa ulospäin, se mielikuva!
   MEIDÄN KAIKKIEN JOUKKUE!
 
  Helppo on tässä kirjoitella, kun ei tarvitse välittää oikeinkirjoituksista eikä kirjakielen metkuista mitään, eikä mitään tietääkään, sen kun antaa palaa!

                 Lumikin tuli takaisin, kai se neljässä viikossa sulaa. Iloa kevät talveen. Matso.

   

   

   

Joulutervehdys.

 Kanelin, puuron ja kuusen tuoksut, 

viimeiset lahjat ja kiireiset juoksut.

Kauppojen kassat jauhaa, 

joululaulut päässä pauhaa.

Toivon kaikille joulurauhaa.

                         Matso.